2. viimeinen leiripäivä
Tänään on Kenian suuri päivä, koska kyseessä on uuden presidentin valitseminen. Ainakin toistaiseksi on ollut melko rauhallista. Täällä Itenissä ihmisillä on ollut pitkä viikonloppu, koska myös vaalipäivä maanantaina on kaikilla vapaata niin työstä kuin koulusta. Lauantaina oli melkoista hulinaa, mutta eilinen sunnuntai oli jo melko rauhallinen – puhumattakaan tästä päivästä. Tänään väki on kaikonnut jonnekin. Vaalihuoneet on avattu tänään jo klo 06:00 ja ne sulkeutuivat klo 17.00. Ilmeisesti ensimmäisiä tuloksia on odotettavissa tänä iltana klo 22:00.
Haikealta tuntuu, koska kolmiviikkoinen leiri on päättymässä. HATC:issa on ollut erinomainen ja palvelualtis henkilökunta. Ruoka on ollut menneitä vuosia monipuolisempaa ja lihaa löytyy pöydästä monesti useammin kuin kerran päivässä. Lisäksi sekä aamu- että iltapäivään ovat ilmestyneet tee-/kahvitarjoilut sämpylöiden kera. Tarjoilut ovat olleet ajallaan. Huoneita on siivottu ja liinavaatteita vaihdettu tiheään.
Kolmen viikon aikana on tullut paljon uusia tuttavuuksia ympäri maailmaa – on turistu, vaihdettu kuulumisia päivien treeneistä ja tulevista kisoista sekä vaihdettu osoitteita. On ollut ilo kuulla todellisten urheilijoiden treeneistä ja huomata, etteivät ne omani niistä paljoa poikkea. Olen saanut paljon kunnioitusta treeni-innostani ja kunnon kohentumisesta leirillä. Minut on otettu yhtenä leiriläisenä joukkoon, kuten kaikki muutkin ikään katsomatta.
Kevyt 30 km
Tänä aamuna on edessä leirin pisin harjoitus, 30 km. Olimme sopineet huonenaapurini sveitsiläisen Patrickin ja hänen juoksukaverinsa saksalaisen Garryn kanssa lähtevämme aikaisin lenkille, jo klo 06:30. Tästä syystä heräilin jo aamulla klo 05:30, jotta ehdin tehdä aamutoimeni ja venytellä jalat kunnolla lämpimäksi ennen kovaa rasitusta. Teimme niin, että minä ja Patrick juoksimme yhdessä n. 15 km:n lenkin kahteen kertaan. Mutta Garry hitaampana maratoonarina juoksee omaan tahtiinsa yhden lenkin ja sitten jonkun muun kympin pituisen lenkin. Lähdimme matkaan. Suuntasimme ensin 1,5 km Eldoretin suuntaan ja sitten oikealle Ebonet -koulukyltin kohdalta oikealle. Reitti oli hiljainen ja vähäkivistä hiekkatietä riitti syvälle maaseudulle. Aluksi vauhti alkoi kiihtyä ja niin toppuuttelimme, jotta jaksamme vielä toisenkin kierroksen. Aurinko alkoi nousta taivaanrannalle ja valaista yhä paremmin tienoon. Melko tasaiseen tahtiin etenimme.
Viiden km:n kohdalla meidät ohitti iso rekka. Oli siirryttävä juoksemaan tieltä nurmikkoiseen ojaan. Aloimme juosta ojassa hetken, jotta pöly laskeutuisi. Sitten tapahtui se, mitä olen pelännyt tähän saakka. Olen nimittäin joka leirillä kompastunut 1-2 kertaa kiviin, mutta tänä vuonna en vielä kertaakaan. Maassa ollut piikkilanka sattui tossuni kärkeen ja niin sitä mentiin pitkin pituutta. Onneksi ei ollut enempää piikkilankaa tai teräviä kiviä alla, joten selvisin polvien pintanaarmuilla. Matka jatkui. Saavuttuamme n. 7 km:n kohdalle edessämme avautui laaja maaseutumaisema korkeine mäkineen. Rauhallista joka puolella, ainoastaan linnut laulavat ja lentelevät ympärillämme. Käännymme aina Y-risteyksissä vasemmalle. Nyt oli vuorossa ylämäkeä ja kalliota. Hyvin kuitenkin etenemme. Patrick valittaa hiukan vatsaansa.
Saavumme Eldoret-Iten maantielle ja mittarissa oli n. 12 km, joten enää 3 km ylämäkeen leiriä kohti. Mukavasti etenimme leirille saakka. Sitten juomaan. Otan samalla yhdenhiilihydraattigeelin, jotta jaksan paremmin seuraavan lenkin. Niinpä lähdemme toiselle etapille. Suurin piirtein samalla tavalla etenemme toisenkin kierroksen. Itse tunnen jalkani olevan todella hyvässä kunnossa ja juoksu on kevyttä ja rentoa. Tuntuu, että koko keho on voimallisesti mukana juoksussa. Nautin ja katselen välillä maisemia. Voiko 30 km.ä sujua näin rennosti. Patrick toteaa kolmeenkin otteeseen minulle, että voin lähteä nopeampaa omaa tahtiani. Mutta sanon, etten jätä kaveria, vaan nautin tästä erittäin helposti kulkevasta menosta ja niin juoksemme loppuun saakka yhdessä. Aurinko on jo korkeammalla ja lämmittää mukavasti. Tuuli on kuitenkin hiukan yltynyt, mutta se vain vilvoittaa kivasti kasvoja. Kaverukset saapuvat leiriin ja 30 km on täynnä ajassa 2:38 keskinopeuden oltua 5:17. Juoksin tänä vuonna 17 minuuttia nopeammin 30 km kuin viime vuonna, mutta reitti oli kyllä eri. Minulle tämän aamun 30 km:n juoksu oli nautinnollisin ja helpoin elämäni aikana. Kyllä olin tyytyväinen. Michelin juoksuohjelma ja Juliuksen joka toinen päivä antamat hieronnat ovat purreet ja tehonneet hyvin. En oikein voi uskoa tätä todeksi! Kiittelimme toisiamme ja suuntasimme suoraan aamupalalle. Sitten levolle pariksi tunniksi.
Unelmatorttua jälkiruuaksi
Lepäämisen jälkeen käyn altaalla ottamassa aurinkoa puolisen tuntia, minkä jälkeen lounas jo kutsuukin. Tänään oli tarjolla spagettia ja lihakastiketta sekä kahdenlaista raastetta ja salaattia. Puolen tunnin ruokalevot ja sitten valmistamaan keittiön väen kanssa unelmatorttua illaksi oman lähtöni kunniaksi. Mukavasti suklainen unelma valmistuu yhdessä kokaten.
Hierontaa
Huomaan, että kiire tuli jälleen hierontaan menon kanssa. Saan napatuksi moottoripyöräkuskin lennosta. Britti Brian tulee omalla polkupyörällään perästä. Hän tulee sopimaan Juliuksen kanssa tämän viikon hieronnasta. Hyvä että Juliuksella riittää jatkossakin töitä. Julius hieroo minut viimeisen kerran tämän leirin aikana. Pyydän häntä kokeilemaan voimallisempaa hierontaa vasemman hamstringin kohdalla – ei mitään kipua. Muutenkin jalat ovat loistokunnossa. Näillä nyt kehtaa Suomessa jatkaa juoksuharjoituksia. Ojennan JuliukselleVaralan Maratonklubin lyhythihaisen juoksupaidan sekä Haltin juoksulippiksen sekä paljon muuta tavaraa kiitokseksi erinomaisesta hieronnasta ja jalkani palauttamisesta jälleen juoksukuntoon. Käymme vielä nauttimassa yhdessä limsat lähikioskissa. Sitten on hyvästien jättö – haikea on tunnelma molemmin puolin. Lähden kävellen leirikeskukseen. Aurinko paistaa edelleen lämpimästi.
Loppupäivän viettoa
Päästyäni leirikeskukseen päivitän blogiani. En ole vielä aloittanut pakkaamista. Mutta eiköhän nuo vaatteet ja muut nopeasti sujauteta laukkuihin. Sitten onkin jo vuorossa klo 19 päivällinen. Päivälliseksi on tarjolla ugalia, lihapullia ja riisiä sekä vihanneskastiketta ja jälkiruuaksi unelmatorttua. Hyviltä kaikki maistuivat.
Tämäkin päivä alkaa olla pulkassa. Menen vielä illalla vierailemaan HATC:in Klubissa muiden leiriläisten kanssa ja ottamassa kenialaiset pilsnerit, hinta n. 2 euroa/puolen litran pullo (4,5 %). Samassa yhteydessä selviää televisiosta, että Uhuru Kenyatta johtaa 57 %:lla presidentin vaalia. On melko todennäköistä, että hän tulee valituksi jo ensimmäisessä äänestyksessä. Hyvä, näin vähenee väkivallan mahdollisuus.
Huomenna on vuorossa enää aamusta kevyt 8 km – sitten olen tämän leirin juoksut juossut. Klo 13:00 minut tulee noutamaan yksityinen Matatu, joka kuljettaa minut Nairobiin saakka. Edessä on siis ainakin 8 tuntia autossa istumista. Mutta onneksi voi katsella maisemia. Iltalennolla Eldoretistä Nairobiin en olisi ehtinyt KLM:n koneeseen. Aamulennon myötä olisi tullut oleskelua 12 tuntia Nairobin kentällä, joten valitsin Matatu kyydin, joka on lähes saman hintainen kuin lentomatka.
Menen nukkumaan erittäin tyytyväisenä päivän tapahtumista.
Hyvää yötä kaikille!
Huomiseen!
Juoksuterveisin,
Harri
polkupyörän, trampoliinin ja tietenkin normaalin laukun?
Harri ja Lornah Kiplagatin hollantilainen aviomies Pieter - riu'ulla :)
Moskiittoverkon alla tuli vietetyksi jokainen yö - niin tämä viimeinenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti