Kova 10 km
Nukuin yllättävän hyvin viime yön. Sovimme eilen saksalaisen Kristofferin kanssa, että lähdemme kovalle kympille yhdessä klo 06:40 HATC:in portilta. Kristoffer on itse juossut Saksassa kympin 31 ja risat, joten hän on hyvä kirittäjä aamun harjoituksessa. Juoksemme saman lenkin kuin juoksin noin viikko sitten Eldoret-Iten asfalttitiellä. Ensin 3 km verryttelynä alamäkeen Eldoretin suuntaan ja siitä käännös kohti Iteniä ja startti.
Ilma on mitä parahin juosta kova kymppi. Aurinko kajastaa vasta taivaanrannassa, tuulta ei lähes ollenkaan ja tie on vähäliikenteinen. Tiedän entuudestaan, että 3 ensimmäistä kilometriä ylämäkeen tuntuu tappavalta. Nyt edessäni oli kaveri, joka piti huolta vauhdista. Pitkä loiva ylämäki tuntuu ikuisuudelta. Yritän pitää yllä vauhtia ja hillitä samalla menoa, etten aloita liian kovaa. Sain sykkeet nousemaan melko nopeasti välille 147-148. Pidin sykkeet tällä tasolla. Viimeksi kolmeen kilometriin kului aikaa n. 13:30 ja nyt 10-15 sekuntia vähemmän. Käännyttyämme alamäkeen alkoi helpottaa. Vauhti kiihtyi niin, että 5 km:n kohdalla aika oli hitusen alle 20 minuuttia (alku minuutin liian kova). Annoin jalkojen viedä tasaisella osuudella. Kristoffer ilmoitti, että olemme jälleen tavoiteajassa 42 minuuttia. Joten pitäisi jatkaa samaa vauhtia. Voimat alkoivat uupua, mutta yritin pitää sykkeeni välillä 147-148. Melko hyvin onnistuin. Sitten viimeinen käännös ja 2 km oli enää jäljellä. Tämä osuus on melko loivaa ylämäkeä. Saan pinnistää melkoisesti, ettei vauhti laske paljoa. Saan sykkeeni nousemaan jopa 153:n. Yritän ja yritän, mutta en jaksa tehdä loppurutistusta. Kymppi kulki tänään ajassa 42:55 keskinopeuden ollessa 4:17. Yritin tietenkin tämän vaiheen ennätystä eli alle 42:29, jonka sain samassa vaiheessa ohjelmaa viime vuonna. No ei harmittanut yhtään, sillä olin niin tyytyväinen, että vasen jalka ja takareisi olivat juoksussa sataprosenttisesti mukana, eivätkä olleet moksiskaan juoksusta. Tämä tarkoittaa, että pikamatkojen juoksukin onnistuu jatkossa ilman takareiden kipeytymistä. Tästä on hyvä jatkaa! Palasimme leirikeskukseen 3 km:n matkan palautellen. Lämmin kiitos Kristofferille jäniksenä olemisesta! Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle.
Kanadalaiset kotiin vähitellen
Lepäilen rauhassa aamupäivän aina lounaaseen saakka. Tänään meille tarjottiin spagettia ja kanakastiketta, joka oli kuulemma nykyisen kokin ensimmäinen kokeilu – onnistui hyvin! Hyvästelimme pari kanadalaista juoksijaa, jotka lähtevät tänään klo 16:00 kotimatkalleen. Kanadalaiset palailevat koteihinsa eri aikoina. Viimeiset Kanadan kovimmat maratonpinkojat lähtevät päivää myöhemmin kuin minä eli ensi keskiviikkona. Brian jää Hollantiin, koska osallistuu Haagin puolikkaalle. Minähän olen osallistunut kyseiselle puolikkaalle kolmena edellisenä vuonna. Kerran olen voittanut oman sarjani ja kerran ollut toinen – paras puolikkaan aikani on 1:20 Haagista.
5 km kevyttä ja vierailu Kiplagatin Sports Academy -työmaalla
Lounaan jälkeen lepäilen ja käyn sähköpostejani läpi sekä kirjoittelin blogiani. Kävin vielä iltapäivällä n. 5 km:n palauttelulenkillä, jotta huomenna jalat eivät olisi jumissa. Samalla piipahdin Lornah Kiplagatin Sports Academy -työmaalla. Hollantilainen pariskunta vastaa työmaasta. Melkoinen urakka jo pelkästään tämä urheilukenttä, johon tulevat kaikille kenttäurheilulajeille omat paikkansa. Rakennusurakka aloitettiin tämän vuoden tammikuun toisella viikolla ja kentän pitäisi olla valmiina muutaman kuukauden kuluttua toukokuun alussa. Keniasta ei varmaankaan löydy toista yhtä uljasta urheilukenttää. Vähitellen rakennetaan naisia varten tilat Sports Academialle, niin opiskelutilat kuin asunnot sekä maanviljelyn ja karjanhoidon opettamiseksi myös rakennuksia ja peltoalueita.
Loppupäivän puuhia
Saksalainen juoksijaystävämme pyysi meitä (kanadalaista ja minua sekä toista saksalaista) tuoreelle hedelmäsmoothille, jota keittiön väki valmisti hänen hankkimista mangoista ja banaaneista – todella ystävällistä ja itse juoma maistuvaa.
Klo 16:30 kävin iltapäiväteellä, minkä jälkeen viimeistelin blogitekstejä. Seuraavaksi on vuorossa päivällinen.
Hienosti on aurinkoinen päivä kulunut. Enää on jäljellä neljä treenipäivää – vähiin käy ennen kuin loppuu.
Toivotan teille blogiystävät Hyvää viikonloppua!
Juoksuterveisin,
Harri
Toinen vasemmalta on uima-altaan hoitaja.
auringon alla!
Tarkkaa puuhaa. Radan pituus saa poiketa vain 1,47 cm - joten tarkkaa puuhaa. Itenin nykyisen urheilukentän rata on tarkkuusmittauksessa osoittautunut lähes 1,5 metriä liian pitkäksi
- hyvä näin päin :)
kenialaiselta kahvilan omistajalta kahvilan nimen tarinaa. He vain pitävät Suomesta oli vastaus
hmmm ..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti