Hyvää alkanutta viikkoa!
Kiihtyvää 20 km
Viimeinen kokonainen leiriviikko on käynnistynyt. Itseni käynnistämiseen meni melkoinen tovi tänä aamuna. Piti venytellä ja hieroa jalkoja, jotta ne olisivat juoksukunnossa. Tämän vuoksi pääsin lähtemään päivän ensimmäiselle lenkille vasta klo 06:50. Edessä oli 20 km:n kiihtyvää.. Valitsin jälleen St. Patrickin reitin. Alkumatkan sain juosta kenialaisen juoksijan takana, sopiva vauhti hänellä seurattavaksi. Tähän aikaan oli jo enemmän liikennettä. Suurin osa lapsista kulki jalkaisin kouluun, mutta osaa viedään joko moottoripyörällä tai autolla. Ja lisäksi on työhön menevät aikuiset.
Viime yö oli lähes yhtä tuulinen kuin edellinenkin. Näin aamutuimaan riittää myös tuulta aivan haitaksi saakka. Välillä tuulenpuuska ottaa tieltä hiekkaa mukaansa ja viskaa sen kasvoille – ei mukavaa! Onneksi muutaman kilometrin jälkeen pääsen maaseutumaisemiin, jossa liikennettä on vähemmän ja on myös tuulensuojaisia metsätaipaleita.
Tein heti aamutuimaan päivän hyvän työn: Kenialainen isä oli lähtenyt viemään kolmea lastaan kouluun moottoripyörällä. Yhden lapsen reppu tippui heidän huomaamattaan. Poimin sen tieltä ja juoksin heidät kiinni. Tästäpä kiitti koko ympärillä oleva seurakunta isästä puhumattakaan. Sitten jatkoin matkaa.
Aloitin alamäestä huolimatta melko rauhallisesti – vähän niin kuin toppuutellen. Aurinko oli jo noussut ja valaisi maaston kauaksi, jossa siintää useampia korkeita vuoria. Asumuksia ja peltoa riittää silmän kantamattomiin. Paikalliset kasvattavat paljon kaalia ja erilaisia juureksia niin omiksi tarpeiksi kuin myytäväksi.
Välillä vastaan tulee kenialaisia juoksijaryhmiä. Ovat lähteneet matkaan jo kukonlaulun aikaan eli aamuhämärissä. Samoin näkee karjapaimenia kuljettamassa joko lehmä- tai vasikkalaumaa. Maitoa kuljetetaan erilaisissa muovikanistereissa, mutta näkyy kyllä alumiinisia tonkkiakin. Maidon tärkeä merkitys elannon ja ravinnon antajana näkyy selvästi. Monet pellot on kynnetty tai kulotettu. Sadekausi alkaa normaalisti maalis-huhtikuussa. Kyntämiseen käytetään joko ihmisen, härän tai traktorin voimaa riippuen maanviljelijän vauraudesta.
Kuljen samaa reittiä kuin viime perjantain 20 km:n kohdalla. Nyt vain menen entistä syvemmälle maalaismaisemaan niin, että tie muuttuu jossakin vaiheessa poluksi ja lopulta on vain heinänsänkeä tossujen alla. Onneksi mittari näytti jo 11 km, joten oli aika kääntyä takaisin. Aluksi tuuli sivulta, mutta suurimman osan paluumatkasta edestä tehden entistä haasteellisemmaksi vauhdin kiihdyttämisen. Lisäksi 16-17 km:n kohdalla oli jyrkkiä ylämäkiä lisäten haasteellisuutta entisestään. Lopulta pääsin Eldoret-Iten maantien reunassa kulkevalle polulle. Nyt oli mahdollisuus lisätä vauhtia kunnolla ja kyllähän nuo jalat osasivat nopeamminkin askelta ottaa. Leirille saavuin juostuani 1.52 keskivauhdin ollessa 5:37 (vaihdellen 6:00-4:45 välillä). Sitten suihkuun ja uimaan sekä pikaisesti aamupalalle. Oli ennätettävä levätä pari tuntia ennen seuraavaa lenkkiä.
10 km kevyttä
Yritin pitkittää lenkille lähtöä ja niinpä tossut olivat lähtövalmiina jalassa vasta klo 11:50. Tuuli edelleen, mutta nyt oli kuuma aurinko mukana lenkilläni. Tuntui toisaalta mukavan lämpimältä viileähkön aamujuoksun jälkeen. Valitsin reitiksi urheilukentän vierestä kulkevan hiekkatien. Tällä suunnalla on vaihtelevaa maastoa. Mutta haittana tietenkin pöllyävä tie. Keskellä päivää näyttää osa kaupoista ja kioskeista pitävän siestaa eli ovet säpissä. Minua tuo ei haittaa varsinkaan kymmentä kilometriä juostessa. Yritän nyt edetä erittäin rauhallisesti. Tämän tulee olla palauttava lenkki. Välillä aurinko paistaa todella kuumasti. Lehmätarhojen lähellä viihtyvät kärpäset sekä jotkut purevammatkin hyönteiset, koska selästäni hätistelin jotakin purijaa vimmatusti pois. Pieni kiihdytys ja outo ilmestys oli häädetty. Saavun lammen luo, jossa kahlaajalinnut etsivät ruokaa – hauskan näköisiä pitkine käyrine nokkineen. Näitä harmaita kuovin kokoisia ja värisiä lintuja en ole ennemmin täällä nähnytkään.
Matka jatkuu … Eldoret-Iten tielle saavuttuani suuntaan 1,5 km Eldoretin suuntaan ja sitten käännyn leirikeskusta kohti. Aukealla tiellä sai todella työntää itseään eteenpäin kovassa vastatuulessa. Onneksi nyt en juokse kovaa kymppiä. Ohitseni kiirehtää poliisisaattueessa upeita autoja; ilmeisesti joku presidenttiehdokkaista on ollut pitämässä Itrenissä vaalipuhetta.
Lopulta saavun leirille – aikaa oli kulunut 58:12 eli rauhallisesti taivalsin. Sitten suihkuun ja uimaan sekä lounaalle, jolla tarjottiin spagettia ja kasviskastiketta sekä paria salaattia. Kyllä nyt lepo maittaa.
Loppupäivän viettoa
Pari tuntia levättyäni alan tehdä hiukan oikeita töitäkin. Minulla on torstai-aamuna klo 09:00 esiteltävänä yrityksen t&k projektin rahoitusesitys. Toivottavasti tuolloin puhelinlinjat toimivat. Kiitos hyvälle hankeryhmälle ja niinpä saamme esityksen valmiiksi ajoissa. Lisäksi lueskelen lehtiä tovin.
Pian päivä on jo vierähtänyt klo 19:00, jolloin leiriläiset kiiruhtavat päivälliselle. Keittiö yllättää tänään hyvin maustetuilla lihapullilla ja kastikkeella, lisäksi on tuttua ugalia, riisiä ja kaaliporkkanapataa sekä jälkiruuaksi kakkupala suklaakastikkeella. Willy -kokki on palannut tänään muutaman päivän vapaalta ja osoittaa innokkuutta työssään.
Sitten on vuorossa blogipäivitys. Yritän tänään aikaisin nukkumaan, jotta olisin pirteämpi huomenna aamulla kuin tänään uudelle juoksulenkille lähtiessä.
Toivotan teille Hyvää ja rauhaisaa illan jatkoa sekä Lala Salama!
Juoksuterveisin,
Harri
maanantai 25. helmikuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Sunnuntai 24.2.2013
Hyvää Pyhää!
Kevyt 15 km
En pidä tänään taukoa juoksusta, vaan aamutoimien jälkeen klo 06:30 olen jo aloittamassa päivän ainoaa juoksutreeniä, kevyttä 15 km. Koko viime yön tuuli rankasti, mutta vettä ei satanut. Vielä aamullakin tuulta oli normaalia enemmän. Otin varalta mukaani lenkille puffiliinan, jonka saa kasvoille suojaksi, jos vaikka tuuli pöllyttää hiekkaa. Myös pipo oli nyt tarpeen. Suuntasin 7,5 km Eldoretin suuntaan vievää polkua. Yritin toppuutella alamäessä, koska kyseessä oli kevyt treeni. Tuuli oli mennessä myötäinen ja tullessa onneksi kääntynyt sivuttaiseksi. Vuosien saatossa tämä reitti on se suosituin. Käännyttyäni päätän ostaa pienen pullon Fantaa. Sunnuntai-aamu on melko hiljainen, vain muutama auto on ajanut tiellä ja vain joitakin paikallisia on aloittamassa päivän puuhiaan. '
Kenialaiset valmistautuvat huolella pyhän viettoon, josta monta tuntia kuluu oman seurakunnan messussa. On iloisia päivämessuja klo 09.30-12:30 ja iltamessuja hiljentymiseen. Sunnuntaisin puetaan parhaat vaatteet päälle. Kaduilla näkee toinen toistaan kirkkaampia naisten ja tyttöjen pukuja. Monet miehet pukeutuvat pukuun ja solmioon, jos sellaiset omistaa.
Sivutuuli ei hiekkaa nostanut polulta, joten saatoin juosta raikkaassa ilmassa. Matka taittui huomattavasti hitaammin mäkeä ylös, mutta en kiirehtinyt. Tultuani Lornahin urheilukenttätyömaan kohdalle päätin kysyä portinvartijalta lupaa päästä katsomaan lähempää rakennusprojektia. Hän päästi ilomielin. Valtava urakka on kyseessä. kenttä on ensin tasoitettu ja erilaiset putket ja viemäröinnit vedetty. Kentän vieressä on iso vesitorni. Urheilukentän ratojen kohdalle oli ajettu kivimurskaa, jota valmistetaan lähistöllä. Upea juttu! Leirikeskukseen saavuin ajassa 1:23 keskinopeuden ollessa 5:35 min/km. Aurinko oli jo ennättänyt nousta niin korkealle, että häikäisi ja lämmitti. Nyt oli hyvä käydä suihkussa ja uimassa ja sitten aamupalalle.
Kuntosalia, hierontaa sekä Geoffrey Mutain tapaaminen
Ruokalepo vuorossa. Kävin hetken ottamassa aurinkoa. Lounaaksi tarjoiltiin riisipataa ja paistettuja sipuleita, paprikoita, tomaatteja ja kurkkua sekä ugalia ja punajuuri-ananas –salaattia sekä täytettyjä kolmiovoileipiä. Sitten ensimmäisen kerran vaatteiden pesua, minkä jälkeen vuorossa oli kuntosalilla käynti. Olin sopinut Juliuksen kanssa hieronnasta klo 16:00, joten klo 15:30 lähdin kävelemään hänen asuntoaan kohti. Tuulesta huolimatta päivä on ollut erittäin aurinkoinen ja lämmin. Suojarasvoja on käytettävä, jottei palaisi. Julius esitteli minut naapurissaan asuvalle lääkärirouvalle. Sitten hierontapöydälle.
Minun jälkeeni hierontaan saapui kenialainen juoksijasuuruus Geoffrey Mutai. Juoksijalla oli oma autokuski mukana. Menestys ei näyttänyt menneen juoksijan hattuun. Hän on naimisissa ja kaksi lasta (5 ja 1 ½ -vuotiaat). Seuraavaksi hän aikoo kisailemaan Bostoniin ja Lontooseen. Ei halunnut ennakoida juoksutuloksiaan. Tiedusteli, oliko englantilainen huippujuoksija Mo Farah saapunut HATC:iin? Koska Farahia ei ole näkynyt, on hän ehkä sitten tulossa maaliskuussa harjoittelemaan Iteniin. Viime vuonna Farah oli saapunut Iteniin pari päivää sen jälkeen kun minä lähdin HATC:ista Suomea kohti. Mutai ilmoitti halustaan tulla joskus juoksemaan Suomeen; tunsi hyvin Wilson Kirvan – ehkä saamme Mutain Varalan Maratonklubin järjestämälle maratonille Tampereelle :) Otin valokuvan, joten saatte joskus myöhemmin ihailla Geoffrey Mutaita Juliuksen kanssa.
Geoffrey Kiprono Mutai (born 7 October 1981 in Mumberes, Koibatek District) is a Kenyan long distance runner who specializes in road running competitions. On 18 April 2011 at the Boston Marathon, Mutai ran the fastest marathon ever in a time of 2 hours 3 minutes 2 seconds (4:42 per mile pace), though this time will not be recognized by the International Association of Athletics Federations as a world record since the Boston course does not meet the criteria to be eligible for the mark. His other significant victories include the Monaco Marathon. He is also a strong half marathon runner, with wins at the Valencia Half Marathon and RAK Half Marathon, and a best of 58 minutes 55 seconds, to his name. He also won the 2011 New York City Marathon with a time of 2 hours 5 minutes and 5 seconds (4:46 per mile pace), breaking the course record set by Tesfaye Jifar of Ethiopia in 2001. http://en.wikipedia.org/wiki/Geoffrey_Mutai
Loppupäivän viettoa
Tyytyväisenä ja lihakset irtonaisina kävelin takaisin leirikeskukseen. Kiiruhdin iltapäiväteelle. Seuraavaksi oli blogin päivitys. Klo 19:00 on vuorossa päivällinen.
Mukavan rennosti sunnuntai on kulunut. Huomenna olisi edessä kaksi juoksutreeniä. Mutta palataan niihin sitten huomisen puolella.
Hyvää illan jatkoa ja antoisaa uuden viikon alkua kaikille!
Juoksuterveisin,
Harri
Aamun avaus!
Hiljaista ja kaunista!
Lounaaksi keittoa ja kolmiovoileipiä sekä riisiä, vihannessipulikastiketta ja ananas-punajuuri -salaattia.
Nairobilainen Fady -pyöräilijä ja hänen upea maasturinsa.
Parimetrinen kiinaruusu kukkii liikuntasalin vieressä.
Sadekukkia luonnossa.
Nopein Bostonin maratonilla Geoffrey Mutai ja hieroja Julius.
Parin hierontakerran jälkeen Mutain Hamstring -ongelma oli kunnossa. Uskomaton hieroja tuo Julius!
Mutain auto. Hänellä oli myös autonkuljettaja mukana.
Itenin kentällä jalkapalloa, 1.
Itenin kentällä jalkapalloa,2.
Itenin kentällä jalkapalloa,3.
Puolalaiset ryhmänä - paluu Itenistä leirikeskukseen.
Jalat ja tossut likaisina ruskeasta hiekkapölystä.
Lintu on omistushaluinen :)
Omistan maapallon?
Uusi huoneistorakennus.
Kilpaileva leirikeskus aivan HATC:in vieressä.
Näkymä uuden ruokalan luota alas laaksoon.
Kaksi 'varista' istui aidalla ...
Omistan ainakin puolikkaan maapallosta!
Uusi ruokalarakennus, jossa syövät kaikki, koska leir ei ole nyt niin täynnä.
Kauni uusi siipi.
Idyllinen kulku ...
Uima-altaalta on väki lähtenyt ...
Ugalia tarjoillaan näin.
Täysikuu - oi kerro minulle täysikuu ...
Tähän on hyvä nukahtaa :)
Kevyt 15 km
En pidä tänään taukoa juoksusta, vaan aamutoimien jälkeen klo 06:30 olen jo aloittamassa päivän ainoaa juoksutreeniä, kevyttä 15 km. Koko viime yön tuuli rankasti, mutta vettä ei satanut. Vielä aamullakin tuulta oli normaalia enemmän. Otin varalta mukaani lenkille puffiliinan, jonka saa kasvoille suojaksi, jos vaikka tuuli pöllyttää hiekkaa. Myös pipo oli nyt tarpeen. Suuntasin 7,5 km Eldoretin suuntaan vievää polkua. Yritin toppuutella alamäessä, koska kyseessä oli kevyt treeni. Tuuli oli mennessä myötäinen ja tullessa onneksi kääntynyt sivuttaiseksi. Vuosien saatossa tämä reitti on se suosituin. Käännyttyäni päätän ostaa pienen pullon Fantaa. Sunnuntai-aamu on melko hiljainen, vain muutama auto on ajanut tiellä ja vain joitakin paikallisia on aloittamassa päivän puuhiaan. '
Kenialaiset valmistautuvat huolella pyhän viettoon, josta monta tuntia kuluu oman seurakunnan messussa. On iloisia päivämessuja klo 09.30-12:30 ja iltamessuja hiljentymiseen. Sunnuntaisin puetaan parhaat vaatteet päälle. Kaduilla näkee toinen toistaan kirkkaampia naisten ja tyttöjen pukuja. Monet miehet pukeutuvat pukuun ja solmioon, jos sellaiset omistaa.
Sivutuuli ei hiekkaa nostanut polulta, joten saatoin juosta raikkaassa ilmassa. Matka taittui huomattavasti hitaammin mäkeä ylös, mutta en kiirehtinyt. Tultuani Lornahin urheilukenttätyömaan kohdalle päätin kysyä portinvartijalta lupaa päästä katsomaan lähempää rakennusprojektia. Hän päästi ilomielin. Valtava urakka on kyseessä. kenttä on ensin tasoitettu ja erilaiset putket ja viemäröinnit vedetty. Kentän vieressä on iso vesitorni. Urheilukentän ratojen kohdalle oli ajettu kivimurskaa, jota valmistetaan lähistöllä. Upea juttu! Leirikeskukseen saavuin ajassa 1:23 keskinopeuden ollessa 5:35 min/km. Aurinko oli jo ennättänyt nousta niin korkealle, että häikäisi ja lämmitti. Nyt oli hyvä käydä suihkussa ja uimassa ja sitten aamupalalle.
Kuntosalia, hierontaa sekä Geoffrey Mutain tapaaminen
Ruokalepo vuorossa. Kävin hetken ottamassa aurinkoa. Lounaaksi tarjoiltiin riisipataa ja paistettuja sipuleita, paprikoita, tomaatteja ja kurkkua sekä ugalia ja punajuuri-ananas –salaattia sekä täytettyjä kolmiovoileipiä. Sitten ensimmäisen kerran vaatteiden pesua, minkä jälkeen vuorossa oli kuntosalilla käynti. Olin sopinut Juliuksen kanssa hieronnasta klo 16:00, joten klo 15:30 lähdin kävelemään hänen asuntoaan kohti. Tuulesta huolimatta päivä on ollut erittäin aurinkoinen ja lämmin. Suojarasvoja on käytettävä, jottei palaisi. Julius esitteli minut naapurissaan asuvalle lääkärirouvalle. Sitten hierontapöydälle.
Minun jälkeeni hierontaan saapui kenialainen juoksijasuuruus Geoffrey Mutai. Juoksijalla oli oma autokuski mukana. Menestys ei näyttänyt menneen juoksijan hattuun. Hän on naimisissa ja kaksi lasta (5 ja 1 ½ -vuotiaat). Seuraavaksi hän aikoo kisailemaan Bostoniin ja Lontooseen. Ei halunnut ennakoida juoksutuloksiaan. Tiedusteli, oliko englantilainen huippujuoksija Mo Farah saapunut HATC:iin? Koska Farahia ei ole näkynyt, on hän ehkä sitten tulossa maaliskuussa harjoittelemaan Iteniin. Viime vuonna Farah oli saapunut Iteniin pari päivää sen jälkeen kun minä lähdin HATC:ista Suomea kohti. Mutai ilmoitti halustaan tulla joskus juoksemaan Suomeen; tunsi hyvin Wilson Kirvan – ehkä saamme Mutain Varalan Maratonklubin järjestämälle maratonille Tampereelle :) Otin valokuvan, joten saatte joskus myöhemmin ihailla Geoffrey Mutaita Juliuksen kanssa.
Geoffrey Kiprono Mutai (born 7 October 1981 in Mumberes, Koibatek District) is a Kenyan long distance runner who specializes in road running competitions. On 18 April 2011 at the Boston Marathon, Mutai ran the fastest marathon ever in a time of 2 hours 3 minutes 2 seconds (4:42 per mile pace), though this time will not be recognized by the International Association of Athletics Federations as a world record since the Boston course does not meet the criteria to be eligible for the mark. His other significant victories include the Monaco Marathon. He is also a strong half marathon runner, with wins at the Valencia Half Marathon and RAK Half Marathon, and a best of 58 minutes 55 seconds, to his name. He also won the 2011 New York City Marathon with a time of 2 hours 5 minutes and 5 seconds (4:46 per mile pace), breaking the course record set by Tesfaye Jifar of Ethiopia in 2001. http://en.wikipedia.org/wiki/Geoffrey_Mutai
Loppupäivän viettoa
Tyytyväisenä ja lihakset irtonaisina kävelin takaisin leirikeskukseen. Kiiruhdin iltapäiväteelle. Seuraavaksi oli blogin päivitys. Klo 19:00 on vuorossa päivällinen.
Mukavan rennosti sunnuntai on kulunut. Huomenna olisi edessä kaksi juoksutreeniä. Mutta palataan niihin sitten huomisen puolella.
Hyvää illan jatkoa ja antoisaa uuden viikon alkua kaikille!
Juoksuterveisin,
Harri
lauantai 23. helmikuuta 2013
Lauantai 23.2.2013
Juoksuleiri puolivälissä
Heräilin n. klo 06:00. Yritin suoriutua aamun askareista nopeasti, jotta ehdin vielä hyvästellä norjalaiset. Heidän autokyytinsä oli puoli tuntia myöhässä – aikakäsite täällä on vähän erilainen, mihin olemme Suomessa tottuneet. Lopulta kyyti kuitenkin saapui ja kaksikko ehtii vielä hyvin Eldoret-Nairobi koneeseen. Tänään on leirin puoliväli, joten edessä on vielä toiset 10 päivää treeniä! Nopeasti on aika kulunut.
Reipas 15 km
Itse lähdin toteuttamaan päivän ainoaa juoksulenkkiä, reipasta 15 km. Ihastuin eilen St. Patrickin reittiin, joten päätin suunnata sinne. Kilometrin juostuani seuraani liittyi 2:30 maratonin juossut kenialainen Evelyn. Hänen ohjelmassaan oli tänään kevyt kymppi, joka tarkoittaa minulle reipasta menoa. Niinpä etenimme melko rivakkaan tahtiin vähän yli 5 min/km. Päästyämme n. 5 km:n risteyskohtaan Evelyn suuntasi kohti Itenin keskustaa ja minä puolestani kauemmaksi maaseudulle. Tänään oli huomattavasti hiljaisempaa kuin eilen. Muutama juoksija tuli vastaan tai sitten ohitti minut. Jatkoin matkaani reippaan oloisesti ja käännyin takaisin n. 7 km.n kohdalla. Mukavan joutuisalta tuntui vauhti ja mäetkään eivät pahemmin enää hengästyttäneet. Tällä kertaa en pysähdy limsalle, vaan jatkan juoksua Eldoretin maantielle, jonka reunassa juoksen vielä lähes kivettömällä polulla parisen kilometriä kiihdyttäen vauhtia, viimeinen kilometri vähän alle 5 min/km. Leirille saavun ajassa 1:17 keskinopeuden ollessa 5:11 (vaihtelu 5:25-4:55). Hyvä treeni! Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamiaiselle. Seuraavaksi oli vuorossa tunnin lepohetki.
Väki vaihtuu leirillä
Klo 12.30 kutsui lounas, jossa tarjoiltiin kanakeittoa, riisiä ja juureskastiketta sekä kahdenlaista salaattia. Ruokailun aikana alkoi näyttäytyä ensimmäiset Puolan juoksijaryhmästä; heitä on yhteensä 15 eri ikäistä juoksijaa. Kenian korkean paikan juoksuleiristä kiinnostuneet on haettu Internetin välityksellä eri suunnilta Puolaa. Tulevat viettämään HATC:issa 12 vuorokautta. Lisäksi tänään saapui kaksi n. 50 -vuotiasta miestä, joista toinen Saksasta ja toinen Sveitsistä. Mukavaa että leiri näyttää taas vähän täydemmältä. Iltapäivällä lähti tanskalainen pariskunta.
Lornahin ja Pieterin tapaaminen – urheilukenttäprojekti on aikataulussaan
Lyhyen levon jälkeen suuntaan kuntosalille, jossa ei muita näkynyt 45 minuutin aikana. Hyvää tekivät jalkojen venytykset. Tehtyäni salitreenin tapasin ensimmäistä kertaa tämän vuoden juoksuleirin aikana Lornahin hollantilaisen miehen Pieterin. Hän toivotti iloisena minut tervetulleeksi jälleen HATC:iin. Oli kuulemma kovasti kiinni urheilukenttäprojektissa. Nyt on kentän pohja tehty ja samalla ovat valmiina sadevedet vievät tunnelit. Kentän pohjalle on tampattu runsaasti murskekiveä ja sen päälle tulee hiekkakerros. Ja jossakin vaiheessa tulee Saksasta kumi- tai polyuretaani pinnoite. Juoksuradan keskelle tulee keinonurmen ja aidon nurmikon sekoitus mm. jalkapalloilijoita varten. Valmistuessaan uusi upea kenttä on varmaan suuri ihmetyksen ja ilon aihe Itenissä ja laajemmin Keniassa. Ministeriön käynnistämät urheilukenttähankkeet (mm. Eldoretissä ja Itenissä) ovat jääneet kesken rahanpuutteen vuoksi. Kenttien kunnostusrahat ovat hävinneet jonnekin muualle – ilmeisesti korruptio on suurta Keniassa.
Loppupäivän viettoa
Sitten on vuorossa iltapäivätee klo 16:00. Niin aamupäivän kuin iltapäivän tee- ja kahvitarjoilua ei aikaisemmin leirillä ollut. Nyt on melko monta yhteistä hetkeä päivittäin leiriläisten kesken, jolloin voi vaihtaa kuulumisia juoksutreeniensä onnistumisesta ja muusta ajankohtaisesta ja kiinnostavasta.
Klo 19:00 tulee olemaan tuttuun tapaan päivällinen. Osa porukoista käy iltaisin leirin uudessa pubissa, jossa ei myydä alkoholia (saksalaista olutta ei kuulemma lasketa alkoholiksi) vaan muita juomia ja pieniä ruoka-annoksia. Viihtyisä paikka!
Yritän tänään viimeistään klo 21:00 nukkumaan. Huomenna sunnuntaina on vuorossa 15 km kevyesti.
Hyvää viikonlopun jatkoa!
Juoksuterveisin,
Harri
Puolalainen ryhmä saapui HATC:iin (12 henkilöä).
Osa puolalaista on vain turistimatkalla.
Heräilin n. klo 06:00. Yritin suoriutua aamun askareista nopeasti, jotta ehdin vielä hyvästellä norjalaiset. Heidän autokyytinsä oli puoli tuntia myöhässä – aikakäsite täällä on vähän erilainen, mihin olemme Suomessa tottuneet. Lopulta kyyti kuitenkin saapui ja kaksikko ehtii vielä hyvin Eldoret-Nairobi koneeseen. Tänään on leirin puoliväli, joten edessä on vielä toiset 10 päivää treeniä! Nopeasti on aika kulunut.
Reipas 15 km
Itse lähdin toteuttamaan päivän ainoaa juoksulenkkiä, reipasta 15 km. Ihastuin eilen St. Patrickin reittiin, joten päätin suunnata sinne. Kilometrin juostuani seuraani liittyi 2:30 maratonin juossut kenialainen Evelyn. Hänen ohjelmassaan oli tänään kevyt kymppi, joka tarkoittaa minulle reipasta menoa. Niinpä etenimme melko rivakkaan tahtiin vähän yli 5 min/km. Päästyämme n. 5 km:n risteyskohtaan Evelyn suuntasi kohti Itenin keskustaa ja minä puolestani kauemmaksi maaseudulle. Tänään oli huomattavasti hiljaisempaa kuin eilen. Muutama juoksija tuli vastaan tai sitten ohitti minut. Jatkoin matkaani reippaan oloisesti ja käännyin takaisin n. 7 km.n kohdalla. Mukavan joutuisalta tuntui vauhti ja mäetkään eivät pahemmin enää hengästyttäneet. Tällä kertaa en pysähdy limsalle, vaan jatkan juoksua Eldoretin maantielle, jonka reunassa juoksen vielä lähes kivettömällä polulla parisen kilometriä kiihdyttäen vauhtia, viimeinen kilometri vähän alle 5 min/km. Leirille saavun ajassa 1:17 keskinopeuden ollessa 5:11 (vaihtelu 5:25-4:55). Hyvä treeni! Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamiaiselle. Seuraavaksi oli vuorossa tunnin lepohetki.
Väki vaihtuu leirillä
Klo 12.30 kutsui lounas, jossa tarjoiltiin kanakeittoa, riisiä ja juureskastiketta sekä kahdenlaista salaattia. Ruokailun aikana alkoi näyttäytyä ensimmäiset Puolan juoksijaryhmästä; heitä on yhteensä 15 eri ikäistä juoksijaa. Kenian korkean paikan juoksuleiristä kiinnostuneet on haettu Internetin välityksellä eri suunnilta Puolaa. Tulevat viettämään HATC:issa 12 vuorokautta. Lisäksi tänään saapui kaksi n. 50 -vuotiasta miestä, joista toinen Saksasta ja toinen Sveitsistä. Mukavaa että leiri näyttää taas vähän täydemmältä. Iltapäivällä lähti tanskalainen pariskunta.
Lornahin ja Pieterin tapaaminen – urheilukenttäprojekti on aikataulussaan
Lyhyen levon jälkeen suuntaan kuntosalille, jossa ei muita näkynyt 45 minuutin aikana. Hyvää tekivät jalkojen venytykset. Tehtyäni salitreenin tapasin ensimmäistä kertaa tämän vuoden juoksuleirin aikana Lornahin hollantilaisen miehen Pieterin. Hän toivotti iloisena minut tervetulleeksi jälleen HATC:iin. Oli kuulemma kovasti kiinni urheilukenttäprojektissa. Nyt on kentän pohja tehty ja samalla ovat valmiina sadevedet vievät tunnelit. Kentän pohjalle on tampattu runsaasti murskekiveä ja sen päälle tulee hiekkakerros. Ja jossakin vaiheessa tulee Saksasta kumi- tai polyuretaani pinnoite. Juoksuradan keskelle tulee keinonurmen ja aidon nurmikon sekoitus mm. jalkapalloilijoita varten. Valmistuessaan uusi upea kenttä on varmaan suuri ihmetyksen ja ilon aihe Itenissä ja laajemmin Keniassa. Ministeriön käynnistämät urheilukenttähankkeet (mm. Eldoretissä ja Itenissä) ovat jääneet kesken rahanpuutteen vuoksi. Kenttien kunnostusrahat ovat hävinneet jonnekin muualle – ilmeisesti korruptio on suurta Keniassa.
Loppupäivän viettoa
Sitten on vuorossa iltapäivätee klo 16:00. Niin aamupäivän kuin iltapäivän tee- ja kahvitarjoilua ei aikaisemmin leirillä ollut. Nyt on melko monta yhteistä hetkeä päivittäin leiriläisten kesken, jolloin voi vaihtaa kuulumisia juoksutreeniensä onnistumisesta ja muusta ajankohtaisesta ja kiinnostavasta.
Klo 19:00 tulee olemaan tuttuun tapaan päivällinen. Osa porukoista käy iltaisin leirin uudessa pubissa, jossa ei myydä alkoholia (saksalaista olutta ei kuulemma lasketa alkoholiksi) vaan muita juomia ja pieniä ruoka-annoksia. Viihtyisä paikka!
Yritän tänään viimeistään klo 21:00 nukkumaan. Huomenna sunnuntaina on vuorossa 15 km kevyesti.
Hyvää viikonlopun jatkoa!
Juoksuterveisin,
Harri
perjantai 22. helmikuuta 2013
Perjantai 22.2.2013
Viikonloppu alkamassa!
Lukemalla selviää lenkin pituus!
Tänä aamuna heräsin jo klo 05:45, jotta ehdin juosta pitkän lenkin ennen aamupalaa. Yöllä satoi jonkin verran vettä, joten polut olivat erinomaisessa juoksukunnossa (hiekka ei pöllyä). kaurapuuron ja muun aamutoimiin kuuluvan jälkeen kiiruhdin klo 06:30 Itenin suuntaan. muistaakseni en vielä kertonut, että Gepsini alkoi uudelleen toimia sähkön palauduttua (eikä kuitenkaan ollut kyse mittarin virran loppumisesta) – sähkötekniikka on ihmeellistä! Näin saatan taas lähteä mihin tahansa lenkille, koska mittari laskee matkan. Tämän aamun juoksuun lähdin vähän odottavin mielin; en ollut varma jaksaako vasen jalka kuinka pitkään tehdä töitä. Lähdin sillä tunteella, että juoksen 5 km, 10 km, 15 km tai vaikka 20 km, jos jalat vievät kunnolla eteenpäin.
Suuntasin kulkuni Itenin keskustan kohdalla samaan suuntaan, missä Itenin aluesairaala sijaitsee. Käännyin kuitenkin ennen sairaalan tietä St. Patrickin koulun ohitse vievää hiekkatietä. Menneiltä vuosilta muistan, että tämä on yksi alueen kauneimpia ja monipuolisimpia juoksumaastoja. Edessä tulee olemaan laajaa ja avaraa näkymää ja kauniita maaseuturakennuksia. Kuvista tulette myöhemmin näkemään, että täällä asutaan paljon vielä perinteisissä bambu- tai kaislamajoissa. Mutta yhä enemmän näkee myös laudoilla, tiilillä ja rappauksella sekä pellillä päällystettyjä asuinrakennuksia. perinteiset jotenkin sopivat parhaiten tähän maisemaan. Oman lisänsä näkymään tuovat kotieläimet: lehmät, kanat ja koirat. Olkoon minkälainen asumus tahansa, niin aina asukkaat vaikuttavat kiireettömiltä ja onnellisilta elämäänsä – meillä olisi tässä opittavaa!
Matka jatkuu punaruskeaa hiekkatietä syvemmälle maaseudulle. Vastaan tulee niin juoksijoita kuin koululaisia. Onneksi tähän aikaan tällä suunnalla on vähän auto- ja moottoripyöräliikennettä. Matkamittari näytti 5 km:iä kohdassa, jossa olisin voinut kääntyä leirikeskusta kohti; näin lenkin pituudeksi olisi tullut 8-9 km. Jalat tuntuivat vievän hyvin eteenpäin, joten jatkoin syvemmälle maaseudulle. Löysin yllättäen hiekkatien, jolla ei näkynyt kiven kiveä. Tällaista tietä tuntui taivaalliselta juosta, kun ei tarvinnut varoa koko ajan kiviä ja kaatumista. Nauttien annoin jalkojen viedä eteenpäin. Juostuani lähes 10 km, käännyin takaisin. Edelleen vasen jalkani tuntui kestävän, joten erinomaista! Juoksin ja katselin ympärilleni auringon noustessa ja lämmittäessä yhä enemmän kasvoja. Aamuauringon valossa ruskean hiekkatien väri on uskomattoman kaunis punakeltaisen ruskea, samalla auringon keltainen kajastus leviää kaikkialle maastoon – kaunista ja kaunista …
Juostuani 16 km ilmestyy näkyviin kioski. Päätin juoda Spriten. Tämä kioski on minulle käynyt tutuksi aikaisemmilta leiriajoilta. Nuori mies kyllä muistaa minut ja pyytää sisälle istumaan. Limsapullon juonnin ajan leputan jalkojani. Sitten kiitokset – vastauksena on hymy ja hyvän päivän toivotus. Leirikeskukseen päästyäni mittari näytti 18 km. Jatkoin eteenpäin Eldoretin suuntaan vielä 1 km ja takaisin – näin kasassa oli leirin tähän asti pisin juoksumatka – 20 km – vaude! Aikaa oli kulunut yhteensä 1 tunti ja 50 mninuuttia keskinopeuden ollessa 5:32 eli melko mukavaa vauhtia lenkki tuli tehdyksi. Tyytyväinen juoksija kiirehti aamupalalle ja meni vasta sitten suihkuun ja uimaan. Nyt lepo maittoi.
Korvapuusteja n. 100 kpl
Klo 12:30 oli vuorossa lounas, jolla oli tarjolla porkkanakeittoa, spagettia, kanakastiketta, keitettyä punajuurta ja porkkana-ananas-sipuli -salaattia.
Sovimme keittiön väen kanssa, että tänään leivomme yhdessä suomalaisia korvapuusteja. Olin tuonut mukanani kuivahiivan, kardemumman, kanelin ja nonparelleja. Siispä pullataikinan tekoon. On monta erilaista kättä vispilän ja kauhan varressa. Taikinan noustua melko nopeasti viisikko sai pellille korvapuustit (noin 100 kpl) uuniin laittoa varten.
Hierontaa
Tämän jälkeen minä suuntasin kiireesti moottoripyöräkyydillä Juliuksen hierontaan ja jätin korvapuustien paistamisen kenialaisille. Julius oli saanut kenialaisen naismaratoonarin hierottavakseen. Kyseinen juoksija on pinkonut maratonin aikaan 2:37. Nyt hänellä oli sama hamstring -ongelma kuin minulla. Muutamalla käsittelykerralla Julius lupasi kenialaisen hoitaa taas juoksukuntoon.
Sitten oli minun vuoro nousta hierontapöydälle. Julius ihmetteli, miten hyvin lihakseni olivat palautuneet tämän päivän rasituksesta. Vasemman jalan takareisi oli toipunut erittäin hyvin – enää löytyi pientä arkuutta, vaan ei kipua. Olisiko mahdollista, että kyseinen vaiva lopultakin tokenisi. Varasin Juliuksen kalenterista loppuleirin ajaksi joka toiselle päivälle hieronnan klo 16. Näin hierontakertoja koko leirin aikana tulisi kertymään yhteensä 10-11. Upeaa, mikäli saan itseni sellaiseen juoksukuntoon, että voin myös Suomessa jatkaa treenaamista tavoitteellisesti. Mutta eipä mennä asioiden edelle, ensin viedään Kenian juoksuleiri ohjelman mukaisesti loppuun. Kiitin Juliusta ja lähdin kävelemään kohti leirikeskusta.
Illan viettoa
Klo 19:00 oli vuorossa päivällinen. Tarjolla oli ugalia, haudutettua kaaliporkkanapataa ja kanankoipia. Sekä jälkiruuaksi vesimelonia ja uunituoreita korvapuusteja. Hyvin korvapuustit tekivät kauppansa. Viimeisen kerran kanssamme ruokailemassa olivat norjalaiset isä ja poika, jotka lähtevät kotimatkalle huomenna aamulla jo klo 05:00. Sen sijaan tanskalainen pariskunta lähtee huomenna vasta iltapäivällä. Seuraamme oli liittynyt puolalainen valmentaja, joka kertoi huomenna leirille saapuuvan 12 puolalaista amatöörijuoksijaa, joista on tarkoitus tehdä maratoonareita. Kiva tavata jälleen uusia tuttavuuksia.
Illalla päivitin blogini ja pyrin menemään aikaisin nukkumaan, jotta olen pirteässä kunnossa aamun lenkillä.
Hyvää viikonloppua teille blogi-ystävät!
Levollisia unia!
Juoksuterveisin,
Harri
Uusi aamu on koittanut!
Linnut laulavat ja aurinko vähitellen alkaa heittää valonsäteitään.
HATC on vielä melko rauhallinen.
Juoksijat nukkuvat vielä.
Minä suuntaan Itenin keskustaan, jossa juurestori on hiljainen näin aamutuimaan.
Kaunis St. Patrickin lenkki on edessä.
Tämä on yklsi kauneimmista reiteistä.
Vastaan tulee muitakin aikaisin juoksemaan lähteneitä.
Kopululaisia kiiruhtamassa ...
Lisää ja lisää ...
Vähän ujostuttaa kuvaus :)
Riisipeltoa.
Mutkia ja mäkiä riittää.
- ja peltoa ...
Hiekkatie vie eteenpäin.
Aamun aurinko heittää kauniin värin luontoon ...
Hiekkatietä riittää ja riittää ...
Vehreä luonto aamun kajastuksessa.
Kaunista ja kaunista ...
Sokaiseva aurinko ...
Jotkut juoksevat vähän vauhdikkaammin?
Itse poseeraan aamun auringon heittämän varjon kanssa - kuvataidetta!
Ryhmässä kilometrit tuntuvat menevän joutuisammin
Porukassa mennään lujaakin.
Maalaisidylliä parhaimmillaan.
Vai mitä?
Perheen askareet alkavat jo aikaisin aamulla.
Ja jatketaan iltamyöhään.
Aamun aurinko on melko suurena.
Lakeus on edessäni ...
Peltomaisemaa.
Sieltä täältä saapuvat koululaiset juosten ja tervehtien.
Matka jatkuu ...
Lisää koululaisia ...
Karja odottaa laitumelle pääsyä.
Kuvauksesta pyydetään rahaa ja nauretaan :)
Varjossa on hyvä märehtiä, sano lehmä.
Lenkki jatkuu ...
On rakennuksia päällystetty pellillä.
... hienoimmat tiilellä.
Hedelmäviljelmä.
Kyseessä sitrushedelmä.
Lehmät ja vasikat laitumelle.
Paluumatkallakin riittää hiekkatietä?
Kenialaisen toivetalo?
Löydätkö tästä kenialaisen toivetalon? Kyseessä on kioski, josta usen ostin limsaa.
Edelleen laitumelle haluja ...
Kanadalainen huippumaratoonari Read ja kenialainen vetoapu-
Keittiön väki valmistautuu päivällisen tekoon ja ...
... siinä samassa myös korvapuustien leipomiseen.
Pian on pyöräytetty lähes 100 korvapuustia - kanelilla ja ...
... hillolla sekä kanelilla.
Monica paistaa korvapuustit kauniin ruskeiksi.
Lopputulos on herkullinen.
... ja lisää ... päivällisen yhteydessä nautitaan uunituoreista leivonnaisista.
Lukemalla selviää lenkin pituus!
Tänä aamuna heräsin jo klo 05:45, jotta ehdin juosta pitkän lenkin ennen aamupalaa. Yöllä satoi jonkin verran vettä, joten polut olivat erinomaisessa juoksukunnossa (hiekka ei pöllyä). kaurapuuron ja muun aamutoimiin kuuluvan jälkeen kiiruhdin klo 06:30 Itenin suuntaan. muistaakseni en vielä kertonut, että Gepsini alkoi uudelleen toimia sähkön palauduttua (eikä kuitenkaan ollut kyse mittarin virran loppumisesta) – sähkötekniikka on ihmeellistä! Näin saatan taas lähteä mihin tahansa lenkille, koska mittari laskee matkan. Tämän aamun juoksuun lähdin vähän odottavin mielin; en ollut varma jaksaako vasen jalka kuinka pitkään tehdä töitä. Lähdin sillä tunteella, että juoksen 5 km, 10 km, 15 km tai vaikka 20 km, jos jalat vievät kunnolla eteenpäin.
Suuntasin kulkuni Itenin keskustan kohdalla samaan suuntaan, missä Itenin aluesairaala sijaitsee. Käännyin kuitenkin ennen sairaalan tietä St. Patrickin koulun ohitse vievää hiekkatietä. Menneiltä vuosilta muistan, että tämä on yksi alueen kauneimpia ja monipuolisimpia juoksumaastoja. Edessä tulee olemaan laajaa ja avaraa näkymää ja kauniita maaseuturakennuksia. Kuvista tulette myöhemmin näkemään, että täällä asutaan paljon vielä perinteisissä bambu- tai kaislamajoissa. Mutta yhä enemmän näkee myös laudoilla, tiilillä ja rappauksella sekä pellillä päällystettyjä asuinrakennuksia. perinteiset jotenkin sopivat parhaiten tähän maisemaan. Oman lisänsä näkymään tuovat kotieläimet: lehmät, kanat ja koirat. Olkoon minkälainen asumus tahansa, niin aina asukkaat vaikuttavat kiireettömiltä ja onnellisilta elämäänsä – meillä olisi tässä opittavaa!
Matka jatkuu punaruskeaa hiekkatietä syvemmälle maaseudulle. Vastaan tulee niin juoksijoita kuin koululaisia. Onneksi tähän aikaan tällä suunnalla on vähän auto- ja moottoripyöräliikennettä. Matkamittari näytti 5 km:iä kohdassa, jossa olisin voinut kääntyä leirikeskusta kohti; näin lenkin pituudeksi olisi tullut 8-9 km. Jalat tuntuivat vievän hyvin eteenpäin, joten jatkoin syvemmälle maaseudulle. Löysin yllättäen hiekkatien, jolla ei näkynyt kiven kiveä. Tällaista tietä tuntui taivaalliselta juosta, kun ei tarvinnut varoa koko ajan kiviä ja kaatumista. Nauttien annoin jalkojen viedä eteenpäin. Juostuani lähes 10 km, käännyin takaisin. Edelleen vasen jalkani tuntui kestävän, joten erinomaista! Juoksin ja katselin ympärilleni auringon noustessa ja lämmittäessä yhä enemmän kasvoja. Aamuauringon valossa ruskean hiekkatien väri on uskomattoman kaunis punakeltaisen ruskea, samalla auringon keltainen kajastus leviää kaikkialle maastoon – kaunista ja kaunista …
Juostuani 16 km ilmestyy näkyviin kioski. Päätin juoda Spriten. Tämä kioski on minulle käynyt tutuksi aikaisemmilta leiriajoilta. Nuori mies kyllä muistaa minut ja pyytää sisälle istumaan. Limsapullon juonnin ajan leputan jalkojani. Sitten kiitokset – vastauksena on hymy ja hyvän päivän toivotus. Leirikeskukseen päästyäni mittari näytti 18 km. Jatkoin eteenpäin Eldoretin suuntaan vielä 1 km ja takaisin – näin kasassa oli leirin tähän asti pisin juoksumatka – 20 km – vaude! Aikaa oli kulunut yhteensä 1 tunti ja 50 mninuuttia keskinopeuden ollessa 5:32 eli melko mukavaa vauhtia lenkki tuli tehdyksi. Tyytyväinen juoksija kiirehti aamupalalle ja meni vasta sitten suihkuun ja uimaan. Nyt lepo maittoi.
Korvapuusteja n. 100 kpl
Klo 12:30 oli vuorossa lounas, jolla oli tarjolla porkkanakeittoa, spagettia, kanakastiketta, keitettyä punajuurta ja porkkana-ananas-sipuli -salaattia.
Sovimme keittiön väen kanssa, että tänään leivomme yhdessä suomalaisia korvapuusteja. Olin tuonut mukanani kuivahiivan, kardemumman, kanelin ja nonparelleja. Siispä pullataikinan tekoon. On monta erilaista kättä vispilän ja kauhan varressa. Taikinan noustua melko nopeasti viisikko sai pellille korvapuustit (noin 100 kpl) uuniin laittoa varten.
Hierontaa
Tämän jälkeen minä suuntasin kiireesti moottoripyöräkyydillä Juliuksen hierontaan ja jätin korvapuustien paistamisen kenialaisille. Julius oli saanut kenialaisen naismaratoonarin hierottavakseen. Kyseinen juoksija on pinkonut maratonin aikaan 2:37. Nyt hänellä oli sama hamstring -ongelma kuin minulla. Muutamalla käsittelykerralla Julius lupasi kenialaisen hoitaa taas juoksukuntoon.
Sitten oli minun vuoro nousta hierontapöydälle. Julius ihmetteli, miten hyvin lihakseni olivat palautuneet tämän päivän rasituksesta. Vasemman jalan takareisi oli toipunut erittäin hyvin – enää löytyi pientä arkuutta, vaan ei kipua. Olisiko mahdollista, että kyseinen vaiva lopultakin tokenisi. Varasin Juliuksen kalenterista loppuleirin ajaksi joka toiselle päivälle hieronnan klo 16. Näin hierontakertoja koko leirin aikana tulisi kertymään yhteensä 10-11. Upeaa, mikäli saan itseni sellaiseen juoksukuntoon, että voin myös Suomessa jatkaa treenaamista tavoitteellisesti. Mutta eipä mennä asioiden edelle, ensin viedään Kenian juoksuleiri ohjelman mukaisesti loppuun. Kiitin Juliusta ja lähdin kävelemään kohti leirikeskusta.
Illan viettoa
Klo 19:00 oli vuorossa päivällinen. Tarjolla oli ugalia, haudutettua kaaliporkkanapataa ja kanankoipia. Sekä jälkiruuaksi vesimelonia ja uunituoreita korvapuusteja. Hyvin korvapuustit tekivät kauppansa. Viimeisen kerran kanssamme ruokailemassa olivat norjalaiset isä ja poika, jotka lähtevät kotimatkalle huomenna aamulla jo klo 05:00. Sen sijaan tanskalainen pariskunta lähtee huomenna vasta iltapäivällä. Seuraamme oli liittynyt puolalainen valmentaja, joka kertoi huomenna leirille saapuuvan 12 puolalaista amatöörijuoksijaa, joista on tarkoitus tehdä maratoonareita. Kiva tavata jälleen uusia tuttavuuksia.
Illalla päivitin blogini ja pyrin menemään aikaisin nukkumaan, jotta olen pirteässä kunnossa aamun lenkillä.
Hyvää viikonloppua teille blogi-ystävät!
Levollisia unia!
Juoksuterveisin,
Harri
Vastaan tulee muitakin aikaisin juoksemaan lähteneitä.
Kopululaisia kiiruhtamassa ... 
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)