Lukemalla selviää lenkin pituus!
Tänä aamuna heräsin jo klo 05:45, jotta ehdin juosta pitkän lenkin ennen aamupalaa. Yöllä satoi jonkin verran vettä, joten polut olivat erinomaisessa juoksukunnossa (hiekka ei pöllyä). kaurapuuron ja muun aamutoimiin kuuluvan jälkeen kiiruhdin klo 06:30 Itenin suuntaan. muistaakseni en vielä kertonut, että Gepsini alkoi uudelleen toimia sähkön palauduttua (eikä kuitenkaan ollut kyse mittarin virran loppumisesta) – sähkötekniikka on ihmeellistä! Näin saatan taas lähteä mihin tahansa lenkille, koska mittari laskee matkan. Tämän aamun juoksuun lähdin vähän odottavin mielin; en ollut varma jaksaako vasen jalka kuinka pitkään tehdä töitä. Lähdin sillä tunteella, että juoksen 5 km, 10 km, 15 km tai vaikka 20 km, jos jalat vievät kunnolla eteenpäin.
Suuntasin kulkuni Itenin keskustan kohdalla samaan suuntaan, missä Itenin aluesairaala sijaitsee. Käännyin kuitenkin ennen sairaalan tietä St. Patrickin koulun ohitse vievää hiekkatietä. Menneiltä vuosilta muistan, että tämä on yksi alueen kauneimpia ja monipuolisimpia juoksumaastoja. Edessä tulee olemaan laajaa ja avaraa näkymää ja kauniita maaseuturakennuksia. Kuvista tulette myöhemmin näkemään, että täällä asutaan paljon vielä perinteisissä bambu- tai kaislamajoissa. Mutta yhä enemmän näkee myös laudoilla, tiilillä ja rappauksella sekä pellillä päällystettyjä asuinrakennuksia. perinteiset jotenkin sopivat parhaiten tähän maisemaan. Oman lisänsä näkymään tuovat kotieläimet: lehmät, kanat ja koirat. Olkoon minkälainen asumus tahansa, niin aina asukkaat vaikuttavat kiireettömiltä ja onnellisilta elämäänsä – meillä olisi tässä opittavaa!
Matka jatkuu punaruskeaa hiekkatietä syvemmälle maaseudulle. Vastaan tulee niin juoksijoita kuin koululaisia. Onneksi tähän aikaan tällä suunnalla on vähän auto- ja moottoripyöräliikennettä. Matkamittari näytti 5 km:iä kohdassa, jossa olisin voinut kääntyä leirikeskusta kohti; näin lenkin pituudeksi olisi tullut 8-9 km. Jalat tuntuivat vievän hyvin eteenpäin, joten jatkoin syvemmälle maaseudulle. Löysin yllättäen hiekkatien, jolla ei näkynyt kiven kiveä. Tällaista tietä tuntui taivaalliselta juosta, kun ei tarvinnut varoa koko ajan kiviä ja kaatumista. Nauttien annoin jalkojen viedä eteenpäin. Juostuani lähes 10 km, käännyin takaisin. Edelleen vasen jalkani tuntui kestävän, joten erinomaista! Juoksin ja katselin ympärilleni auringon noustessa ja lämmittäessä yhä enemmän kasvoja. Aamuauringon valossa ruskean hiekkatien väri on uskomattoman kaunis punakeltaisen ruskea, samalla auringon keltainen kajastus leviää kaikkialle maastoon – kaunista ja kaunista …
Juostuani 16 km ilmestyy näkyviin kioski. Päätin juoda Spriten. Tämä kioski on minulle käynyt tutuksi aikaisemmilta leiriajoilta. Nuori mies kyllä muistaa minut ja pyytää sisälle istumaan. Limsapullon juonnin ajan leputan jalkojani. Sitten kiitokset – vastauksena on hymy ja hyvän päivän toivotus. Leirikeskukseen päästyäni mittari näytti 18 km. Jatkoin eteenpäin Eldoretin suuntaan vielä 1 km ja takaisin – näin kasassa oli leirin tähän asti pisin juoksumatka – 20 km – vaude! Aikaa oli kulunut yhteensä 1 tunti ja 50 mninuuttia keskinopeuden ollessa 5:32 eli melko mukavaa vauhtia lenkki tuli tehdyksi. Tyytyväinen juoksija kiirehti aamupalalle ja meni vasta sitten suihkuun ja uimaan. Nyt lepo maittoi.
Korvapuusteja n. 100 kpl
Klo 12:30 oli vuorossa lounas, jolla oli tarjolla porkkanakeittoa, spagettia, kanakastiketta, keitettyä punajuurta ja porkkana-ananas-sipuli -salaattia.
Sovimme keittiön väen kanssa, että tänään leivomme yhdessä suomalaisia korvapuusteja. Olin tuonut mukanani kuivahiivan, kardemumman, kanelin ja nonparelleja. Siispä pullataikinan tekoon. On monta erilaista kättä vispilän ja kauhan varressa. Taikinan noustua melko nopeasti viisikko sai pellille korvapuustit (noin 100 kpl) uuniin laittoa varten.
Hierontaa
Tämän jälkeen minä suuntasin kiireesti moottoripyöräkyydillä Juliuksen hierontaan ja jätin korvapuustien paistamisen kenialaisille. Julius oli saanut kenialaisen naismaratoonarin hierottavakseen. Kyseinen juoksija on pinkonut maratonin aikaan 2:37. Nyt hänellä oli sama hamstring -ongelma kuin minulla. Muutamalla käsittelykerralla Julius lupasi kenialaisen hoitaa taas juoksukuntoon.
Sitten oli minun vuoro nousta hierontapöydälle. Julius ihmetteli, miten hyvin lihakseni olivat palautuneet tämän päivän rasituksesta. Vasemman jalan takareisi oli toipunut erittäin hyvin – enää löytyi pientä arkuutta, vaan ei kipua. Olisiko mahdollista, että kyseinen vaiva lopultakin tokenisi. Varasin Juliuksen kalenterista loppuleirin ajaksi joka toiselle päivälle hieronnan klo 16. Näin hierontakertoja koko leirin aikana tulisi kertymään yhteensä 10-11. Upeaa, mikäli saan itseni sellaiseen juoksukuntoon, että voin myös Suomessa jatkaa treenaamista tavoitteellisesti. Mutta eipä mennä asioiden edelle, ensin viedään Kenian juoksuleiri ohjelman mukaisesti loppuun. Kiitin Juliusta ja lähdin kävelemään kohti leirikeskusta.
Illan viettoa
Klo 19:00 oli vuorossa päivällinen. Tarjolla oli ugalia, haudutettua kaaliporkkanapataa ja kanankoipia. Sekä jälkiruuaksi vesimelonia ja uunituoreita korvapuusteja. Hyvin korvapuustit tekivät kauppansa. Viimeisen kerran kanssamme ruokailemassa olivat norjalaiset isä ja poika, jotka lähtevät kotimatkalle huomenna aamulla jo klo 05:00. Sen sijaan tanskalainen pariskunta lähtee huomenna vasta iltapäivällä. Seuraamme oli liittynyt puolalainen valmentaja, joka kertoi huomenna leirille saapuuvan 12 puolalaista amatöörijuoksijaa, joista on tarkoitus tehdä maratoonareita. Kiva tavata jälleen uusia tuttavuuksia.
Illalla päivitin blogini ja pyrin menemään aikaisin nukkumaan, jotta olen pirteässä kunnossa aamun lenkillä.
Hyvää viikonloppua teille blogi-ystävät!
Levollisia unia!
Juoksuterveisin,
Harri
Vastaan tulee muitakin aikaisin juoksemaan lähteneitä.
Kopululaisia kiiruhtamassa ... 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti