Kukko kiekaisi tänä aamuna jo klo 05:30, mutta linnut aloittivat lurituksensa klo 06:10 – on tulossa kaunis ja aurinkoinen päivä! Siispä ylös ulos ja lenkille! Aamutoimien jälkeen starttasin klo 06:30 vauhtileikittely kympille. Reittinä Eldoretiin vievän asfaltoidun tien vieressä kulkeva polku, 5 km alamäkeen ja sama takaisin ylämäkeen. Vauhtiin päästyäni askel tuntui mukavan kevyeltä, joten annoin jalkojen viedä rennosti eteenpäin. Juostuani parisen km seuraani liittyi kaksi kenialaista juoksijaa. He halusivat minun määräävän vauhdin. Oli niin aikaista, että polulla ei vielä ollut tungosta, joten sai rauhassa juosta. Pyrin pitämään sellaista vauhtia, ettei kenialaisten tarvinnut astua kantapäilleni. Tuloksena oli loistava 5 km:n aika 22 minuuttia. Kääntyessäni takaisin leiriä kohti kenialaiset totesivat: ”Not bad, ei hullumpi suoritus!”.
Pieneen vastatuuleen sain taivaltaa takaisin. Vauhti tietenkin tippui ja olihan kyseessä vauhtileikittely eikä kova kymppi. Joten juoksin nauttien ja maisemia katsellen loppuosan matkaa. Tämän aamun kymppi oli minuutin nopeampi (47:04) kuin pari päivää sitten juostu reipas kymppi. Joten hyvässä vedossa ollaan. Katsotaan sitten huomenna aamusta todellista kympin juoksukuntoa, kun vedän kympin maantiellä niin kovaa kuin pääsen. Mutta ei murehdita vielä huomista päivää, vaan nyt menin suihkuun, uimaan ja aamupalalle.
Vierailu Itenin aluesairaalassa, Iten District Hospital
Kuten eilen mainitsin sain kutsun Hieroja-Juliuksen veljeltä, anestesialääkäri Luka Rotich Chesireltä; sovimme tapaamisen tänksi aamuksi klo 09:00 sairaalan portille. Reppuuni pyysin HATC:in keittiön väeltä voileipiä sairaalan esittelijöille. Tekivät oikein herkullisia lämpimiä kolmiovoileipä. Hyppäsin moottoripyöräkuskin kyytiin ja ei kun menoksi. Sairaalan portilla minua odotti Luka – ihmettelin suuresti, että hän oli etuajassa paikalla, ei kenialainen tapa ollenkaan. Iloisena hän esitteli sairaalan rakennuksia. Ja kertoi vanhojen sairaalarakennusten asbestia sisältävien seinä- ja kattolevyjen poisto-operaatiosta. Kyseessä on valtion ylläpitämä sairaala, joten rahaa on niukasti käytössä – menee useampi vuosi levyjen vaihdossa. Luka vie minut sairaalan hallintorakennukseen sairaalan johtajan Grace Kimosopin huoneeseen. Melko virallisen oloinen nainen ottaa meidät vastaan ja pyytää istumaan. Esittelen itseni ja tietenkin oman organisaationi toimintaa sekä esimerkkejä suomalaisesta sairaalateknologiasta ja palveluista, etenkin mobiileista teknologioista olivat kiinnostuneita.
Grace ja Luka kertovat sairaalasta ja sen toiminnasta:
- valtion ylläpitämään sairaalaan tulee potilaita n. 50 km:n säteeltä
- sairaalassa ovat kaikki aluesairaalan toiminnot ja palvelut (kunhan saan kuvia blogiini, niin saatte paremman kuvan sairaala-alueesta)
- 110 vuodepaikkaa ja 150 työntekijää (5 varsinaista lääkäriä, 70 hoitajaa ja loput muuta hoitohenkilöstöä sekä toimistotyöntekijöitä)
- lääkäreistä ja hoitajista on pula – sama kuin Suomessa eli halukkuutta ei ole toimia ns. reuna-alueilla; suurin osa lääkäreistä kiertää myös muissa lähistön sairaaloissa
- vakavimmat tarttuvat taudit ovat Malaria, HIV ja keltakuume sekä keuhkosairaudet
- suuri joukko sairaalan asiakkaista on odottavia äitejä; lähes 10 lasta syntyy päivittäin sairaalassa
- synnytys maksaa 1.500 Kenian shillingiä eli lähes 15 euroa (Kuvissa tulee olemaan tarkempi hinnoittelu toimenpiteistä. Mielenkiintoista, että sairaala on kirjannut etukäteen myös toimenpiteisiin kuluvat ajat seinätauluun nähtäville)
- kirurgin operaatiot maksavat 4.000 Kenian shillingiä eli lähes 40 euroa
Grace ja Luka tietenkin toivovat, että löytäisimme jatkossa joitakin yhteistyöprojekteja Kenian ja Suomen välille. Minulla on Lukan yhteystiedot ja heillä oma käyntikorttini. Lopuksi kiitän tapaamisesta ja ojennan kiitokseksi lämpimän voileipäpaketin, josta olivat todella otettuja. Iloisina hyvästelimme toisemme.
Tapasin sairaala-alueella vielä pari muutakin sairaalan toimistohenkilöä, jotka olivat iloissaan suomalaisesta vieraasta.
Sanoisin, että kuvat kyllä puhuisivat paljon enemmän. Toivottavasti saan kuvat teille nähtäväksi parin päivän kuluttua lepopäivänä.
Paluu HATC:iin kävellen ja loppupäivän viettoa
Nautin aamuauringosta kävellessäni kohti Itenin keskustaa. Käyn katsomassa tutussa kirjakaupassa, näkyykö siellä omistajaa, jonka sisko on Helsingin seudulla naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja heillä on ainakin kaksi yhteistä lasta. Tapasin vain myyjän, jonka pyysin välittämään terveiseni. Palaan kyllä vielä muina päivinä korttiostoksille kyseiseen kirjakauppaan.
Samalla piipahdan postissa ja kappas vaan, siellä on tuttu toimistovirkailija. Hän kävi tutuksi toissa vuonna, kun vierailin yhtenä sunnuntaina kyläkirkon jumalanpalveluksessa ja siitä lähtien hän aina on iloisena tervehtinyt, mikä kertoo uskonnon tärkeästä merkityksestä kenialaisille.
Jatkan matkaani kohti HATC:ia. Kerio View -kyltin luona Eldoretin maantien reunassa on massiivinen kioski, josta jo aiemmin jonain päivänä kerroin. Kioskin omistaa Lornah Kiplagatin sisko Monica, joka pirteänä opasti kioskin työntekijöitä. Lupasi kutsua teelle tuonnempana omaan kotiinsa, joka sijaitsee aivan kioskin kyljessä takana.
Sitten kiiruhdan leirikeskukseen, sillä on jo lounasaika. Lounaan jälkeen otan parin tunnin tirsat.
Päivän ohjelmassa on vielä kuntosalilla venyttelyt, blogin päivitys sekä päivällinen klo 19:00.
Yritän levätä mahdollisimman paljon, jotta jalat olisivat vetreässä kunnossa huomenna aamulla kovavauhtisella kympillä.
Hyvää päivän jatkoa!
Huomiseen!
Terveisin,
Harri
Sairaalan missio!
Sairaalan visio!
asuintalo. Kerio View ravintolaan vievän tien risteyksessä.
on ottanut enemmän vastuuta ja Monica pääsee HATC:issa helpommalla.
Helo Harri.
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoinen teksti paikallisesta sairaalasta.Eipä tiedä vaikka kehittyis jotain jatkossa..Odotan kuvia vierailusta. Voi hyvin !
Terveisin Telle