Viime yönä ei satanut, joten polut ovat kuivia. Heräsin klo 05:45. Tuon aina illalla päivälliseltä mukanani huoneeseeni termoskannussa kuumaa vettä. Aamuisin tyhjennän Elovenan pikakaurapussin kupilliseen kuumaa vettä ja tuossa tuokiossa on kaurapuuro valmiina syötäväksi. Tänä aamuna on vuorossa 15 kilometrin pk-lenkki. Valitsin reitiksi hiekkatien, joka kulkee läheltä urheilukenttää. Kyseinen kenttä on minulle tuttu menneiltä vuosilta vetoharjoituksista. Kyllä tälläkin kertaa juoksuohjelmaani kuuluu muutaman kerran vedot kyseisellä kentällä. Aamu on juuri alkanut valjeta. Viikon sisällä saadut muutamat sadekuurot ovat saaneet kasvit vihertämään ja myös kukkimaan. En kuitenkaan joudu yksikseni taivaltamaan, sillä noin 20 kenialaisen juoksijan joukko pyyhältää ohitseni, kun käännyt Eldoretin tielle vievälle polulle. Tältä reitiltä löytyy sekä korkeita ylämäkiä että vastaavasti jyrkkiä alamäkiä. Ylitän Eldoretiin vievän asfaltoidun maantien n. 4 km juostuani ja suuntaan kulkuni minulle uudelle hiekkatielle. Tämä tie vie kohti maaseutua. Aina välillä näkyykin lehmälaumoja ja naisia maitokannuineen. Jossakin vaiheessa mukaani liittyy kolme 7-8 -vuotiasta koululaista. He juoksevat kanssani kilometrin verran ja kertoivat aikovansa isoina todellisiksi maratoonareiksi. Jatkan matkaa rauhallisesti. Sitten rauha rikkoutuu, sillä usean kymmenen kenialaisen juokisjan joukko tulee minua vastaan. Kyllä kenilaisten jalat nousevat kepeästi. Tuntuu kuin askellus ei kävisi ollenkaan maassa. Matka jatkuu heinäsirkkojen siritystä ja lintujen laulua kuunnellen. Välillä kukkokin kiekuu. Pellolla näen lintupariskunnan kurjen ja haikaran risteytymän näköisiä töyhtöt päässä. Jatkan matkaani syvemmälle maaseudulle.
Käännyn takaisin juostuani 8 km. Paluumatka oli haasteellisempi, koska nyt oli vuorossa ylämäkeä. Aurinko alkaa paistaa jo vähän korkeammalta. Hikikarpalot vierivät otsalle. Kanadalainen huippumaratoonari Read on lähtenyt samalle reitille. Myöhemmin kuulen, että hän juoksi tänään 45 km:n pituisen lenkin vähän yli 3 minuutin kilometrivauhdilla. Juoksee kuulemma tällaisia lenkkejä kaksi vuodessa ja nyt oli vuorossa vuoden ensimmäinen. Että sillee … Matkamittarini näytti 15 km:n kohdalla aikaa 1:27; leirikeskukseen saavuin melko uupuneena yhteensä 16 km:ä juostuani. Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle.
Iltapäivän ja illan viettoa
Ruokailun jälkeen blogin päivitystä sekä parin tunnin tirsat. Iltapäivällä vietän 45 minuuttia kuntosalilla. HATC:in kuntosali on todellinen nähtävyys: valtava halli, jossa on useita kymmeniä kuntolaitteita ja –välineitä. Löytyy kuntosalirakennuksesta myös sauna ja hierojan sekä fysikaalisen hoitajan huoneet. Klo 16:00 olin sopinut kenialaisen Julius hierojan kanssa treffit leirikeskuksen lähistöllä olevalle poliisiasemalle. Julius saapuu 15 minuuttia myöhässä (ilmeisesti Kenian aikaan?). Hyppäämme moottoripyörän kyytiin ja saavumme Itenin keskustan lähellä olevalle sairaala-alueelle, jossa on Juliuksen vuokraama huoneisto ja hierontahuone. Julius kävi minulle tutuksi jo viime vuonna. Tunnin hieronnasta joutuu pulittamaan 250 Kenian shillinkiä eli noin 2,50 euroa. Julius lupaa hoitaa jalkavaivani kuntoon kolmella hierontakerralla. Todella napakasti hän käsitteli kipeitä lihaksia. Raukea olo. Varasin ylihuomiseksi uuden hieronta-ajan.
Klo 19:00 oli vuorossa päivällinen, minkä jälkeen yritän saada päivitetyksi blogini.
Melko rauhallinen päivä täällä takana. Hyvä että treenit eivät ole tuntuneet liian raskailta. Jatketaan siis ohjelmaa. Huomenna lauantaina on vuorossa heti aamusta 8 km:n kevyt lenkki ja keskellä päivää 10 km:n reipas lenkki. Mutta näihin palaamme sitten vasta tarkemmin huomenna.
Hyvää ja rauhaisaa viikonloppua!
Juoksuterveisin,
Harri
kimppuun ja nokkivat voimakkailla nokillaan. Nyt tiedän, etten mene enää näitä lähelle. Mutta
kaunis lintu on kyseessä.
HATC:ista tulee n. 3 km:n matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti