Leirin kilometrivoittoisin päivä – yhteensä 40 km!
25 km kevyttä
Tänään kukko kiekaisi jo klo 05:00, mutta nousin sängystä klo 05:30. Aamutoimien jälkeen herättelin vasenta takareittä Sunbornin Profile Tens – sähköimpulssilaitteella 20 minuuttia. Käsittely teki hyvää ja niin jalat olivat valmiina leirin tähän mennessä pisimmälle lenkille. Lähdin matkaan iloisin mielin jo klo 06.30, jolloin auringonkajo vasta valaisi tienoon. Suuntasin samalle reitille kuin eilen eli St. Patrickin reitille. Yllätyin, että Itenin keskustan tuntumassa oli jo melkoinen liikenne työmatkalaisten ja koululaisten rientäessä joko jalan, moottoripyörällä tai autolla. Välillä oli viisikin autoa peräkkäin pölyttämässä hiekkaa. Nämä kaikki kiiruhtivat ilmeisesti klo 07.00 alkaviin puuhiinsa. Lopulta pääsin rauhallisemmalle taipaleelle.
Pari lintua lensi pääni yli; taisivat olla haikaria. Pääsin melko lähelle niitä ja nappasin kuvan. Samassa vastaani juoksi kymmenkunta kenialaista juoksijaa. Kevyesti näiden askel nousee – ihailtavaa! Yritän toppuutella alkumatkan alamäissä, jotta lenkki pysyy kevyenä. Yllättäen vastaani juoksee hengästyneen näköinen kenialainen. Hän näyttää tekevän tonnin vetoharjoituksia. Hänen vauhtinsa on uskomaton. 8 km juostuani pääsen jälleen rauhalliselle kivettömälle tielle, jossa vastaan kävelee useita koululaisia. ”How are you?” kuuluu kaikkialta. On pieniä ja suurempia kouluun menijöitä. Lisäksi tapasin paikallisen koulun kaksi opettajaa, jotka innostuivat kovasti kuvaamisestani.
Jatkoin matkaa. Vastaani saapui lähes kymmenen lehmän lauma paimenineen. Lehmät näyttivät hyvin osaavan laitumelleen. Kävin kääntymässä samassa paikassa kuin eilen. Nyt oli kamera mukana, joten tallensin maaseutumaisemia ja taustalla vuorijonoja. Pohjalainen sanoisi tässä tapauksessa, että täällä on tilaa hengittää. Osa maanviljelijöistä on jo pellolla. Näen pari miestä kuokan varressa – useimmiten kuokalla työskentely on ollut naisten puuhaa. Iso kuorma-auto ilmestyy peltotielle. Ovat ilmeisesti hakemassa karjaa teurastettavaksi.
Aurinko on jo noussut melko korkealle. Jatkan rauhallisesti eteenpäin. Teen 2-3 km:n lenkin eri suuntaan kuin aiemmin ja palaan sitten takaisin tutulle reitille. Saavun tutuksi käyneelle kioskille, jossa pysähdyn juomassa Spriten. Nyt jaksan juosta lopun, n. 6 km, vaikkakin se on ylämäkivoittoista. Hikikarpalot kiirivät otsalle isoimmissa mäissä. Juoksen vielä leirikeskuksen ohitse 1,5 km ja takaisin, jotta 25 km tulee täyteen. Aikaa aamun lenkkiin kului 2 tuntia 22 minuuttia keskinopeuden ollessa 5:41 min/km. Vaikka kyseessä oli kevyt lenkki, niin väsymyksen sen pituus kyllä sai aikaan. Kiiruhdan heti aamupalalle. Ikävä kyllä aamiainen oli jo ehditty korjata pois. Onneksi sain mehua ja leipää syötäväksi. Sitten suihkuun, uimaan ja levolle.
15 km kevyttä
Kun on kyseessä kahden juoksun päivä, olen yleensä nämä kummatkin tehnyt jo ennen lounasta. Nyt olisi jäänyt vain pari tuntia lenkkien välille, joten päätin levätä kunnolla klo 12:15 saakka ja käydä lounaalla ennen toista treeniä. Klo 13:00 uhmaan kuumuutta ja askellan 15 km:n kevyelle. Onneksi taivaalle on noussut pilviä, jotka tuovat vähän helpotusta kuumuuteen. Suuntaan urheilukentän vierestä kulkevalle reitille. Teen lisäksi 4 km:n pituisen lisälenkin vaihtelun vuoksi. Jos aamulla tuli vastaan 10 lehmän lauma, niin nyt jouduin puikkelehtimaan ainakin 30 lehmän joukossa päästäkseni eteenpäin. Ihmeellisen rauhallisesti lehmät ottavat vastaantulijan. Ilmeisesti ovat yhdistäneet useamman talon karjan ja vievät ne samalle laitumelle – kätevää.
Kyllä aamun pitkä lenkki painaa jaloissa. On suorastaan välillä melko uuvuttavaa. Jatkan kuitenkin sinnikkäästi Eldoret-Iten -maantien reunassa kulkevalle polulle. Seuraavaksi Eldoretin suuntaan n. 4 km ja sitten käännyn takaisin leirikeskusta kohti. Matkan varrella tutut kenialaiset kannustavat ja osa jopa taputtaa käsiään. Juoksuasentoni ei varmaankaan ollut kaunista katseltavaa – etukumarassa. Väsymyksestä huolimatta etenen leirikeskukseen saakka. Viimeisen runsaan kilometrin matkan onnistun nostamaan nopeuttani. Tämän lenkin aikana tuli vähän maratonin lopun, n. 35 km:n fiilis – energiat ovat lopussa, jalat eivät vie eteenpäin, janottaa jne. Kaikesta huolimatta selviydyn leirikeskukseen ajassa 1:26 keskinopeuden ollessa 5:44 min/km – päivän saldo 40 km on kasassa! Väsynyt mies suuntaa heti suihkuun ja tunniksi levolle.
Hierontaa ja loppupäivän viettoa
Olin sopinut Juliuksen kanssa hieronnan klo 16:00, joten noustuani kiiruhdin itenin keskustaan moottoripyörän kyydissä. Samassa kyydissä takanani istui kenialainen 2:11 juossut maratoonari – kyllä näitä nopeita maratoonareita täällä riittää! Julius ihmetteli jalkojeni lihasten hyvää kuntoa parin päivän 70 km.n juoksujen jälkeen. Vasemman jalan hamstring ei enää ole arka ja sen hieronta onnistuu mallikkaasti ilman hierottavan kirkaisuja. Julius kertoo saaneensa useampia kenialaisia hierottavakseen – sana on kiirinyt hyvästä ja tuloksekkaasta hieronnasta. Hyvä näin Juliuksen elannon kannalta. Kiitän ja toteamme tapaavamme jälleen ylihuomenna.
Kävelen itenin keskustaan. Katselen jonkin aikaa Itenin torielämää. Pian kuitenkin huomaan istuvani jälleen moottoripyörän kyydissä. Saavuttuani leirikeskukseen menen tunniksi lepäämään.
Klo 19:00 tarjoillaan päivällinen: kanaa, ugalia, riisiä ja keitettyä zukumia (pinaatin kaltaista) ja jälkiruuaksi appelsiinin paloja. Seuraavaksi päivitän blogini, minkä jälkeen uni varmaan maittaa.
Huomenna keskiviikkona saan nukkua pitkään, sillä edessä on leirin toinen lepopäivä. En ole vielä päättänyt lepopäivän vietosta, mutta eiköhän se selviä sitten huomenna.
Kiitos blogiystävät, kun jaksatte päivästä toiseen lukea päivän kokemuksiani. Toivottavasti saatte niistä jonkinlaisen kuvan (ilman valokuvia) korkean paikan juoksuleirin elosta ja Itenin ympäristöstä.
Huh mikä päivä! Levollisia unia kaikille!
Juoksuterveisin,
Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti