Terveiset Kenian taivaan alta Itenistä!
En oikein itsekään usko, että edessä on kolmen viikon, 13.2.-5.3.2013, treeniputki Keniassa Lornah Kiplagatin High Altitude Training Centerissä (HATC:issa). Kyse on samasta paikasta 2.480 metrin korkeudessa olevasta juoksijoiden paratiisista, jossa olen juossut joko juoksijakaverini Jussin kanssa tai sitten yksinäni edellisinäkin neljänä vuonna. Tämä on siis viides kerta!
Olen potenut vasemman jalan hamstring-ongelmaa viime vuoden keväästä lähtien. Vasemman jalan istuinkyhmyyn kiinnyttävään hamstringiin oli liiasta juoksurasituksesta päässyt syntymään pientä repeämää, jota hoidettiin välillä hieroen ja välillä fysikaalista hoitoa antaen. Paras ja tehokkain tuntui olevan joulu- ja tammikuussa annettu ultraääni ja sähköimpulssihoito. Näin sain yliotteen pitkäaikaisesta vaivasta. Nyt olen täällä yli 25 Celsiusasteen lämmössä hoitamassa jalkani jälleen juoksukuntoon ja samalla treenaamassa tulevia kisoja varten.
Olen todella iloinen, että minun onnistui irrottautua työ- ja perhe- sekä elämänrytmistä Suomessa ja keskittyä nyt vain hoitamaan itseni jälleen todelliseksi maratonjuoksijaksi. Ikävintä tietenkin oli jättää Ulla -vaimoni yksikseen Tampereelle. Eron tuskaa välttääkseni avasin jälleen oman juoksijan blogini ’harrikorkeuksissa.blogspot.fi’, jossa voitte niin vaimoni, lapseni ja muu lähisuku sekä työ- ja juoksijakaverit, ystävät sekä naapurit vierailla, kun haluatte katsoa päivän kuulumisiani.
Tällä tiellä siis olen …
Lyhyesti lentomatkasta
KLM:n lentokone starttasi Helsinki-Vantaan lentoasemalta eilen 12.2. aamulla klo 07:00, joten jouduin lähtemään Tampereelta yöbussilla klo 01:45. Amsterdamin kautta saavuin eilen illalla Nairobiin klo 20:30. Lämmin Nairobi otti todellisella lämmöllä vastaan meidät lentomatkaajat. Yön vietin Nairobin lentokentän lähellä olevassa hotellissa. Hotellin kuskit hoitivat mennen tullen minut, joten helpolta tuntui elo näin alkumatkasta. Keskiviikkoaamuna klo 06:45 kenialaisen lentoyhtiön kone ’540’ kuljetti minut tunnissa Nairobista Eldoretiin. Kaunis pilvetön taivas otti minut vastaan Eldoretissä. Nyt olisi selvitettävä, oliko sähköpostiviestini saapumisajastani mennyt perille HATC:issa – ei ollut. Onneksi tapasin lentoasemalla ystävällisiä taksikuskeja, jotka auttoivat. Toinen heistä juoksee maratonin aikaan 2:10 – ei huono ollenkaan Tiedustelin, tunsivatko he HATC:in autokuskia Barnabasta ja kyllä tunsivat. Muutama puhelu ja toinen näistä avuliaista taksikuskeista lähti kyyditsemään minua keltaisella taksillaan – yes!
Iloa ja riemua leirikeskuksessa
Saavuimme leirikeskukseen aamulla n. klo 10:00. Vastassa olivat autokuski Barnaba ja keittiön vastuuhenkilö Maggy. Voi sitä riemua ja iloa. Olivat kuulemma jo tammikuun lopussa miettineet, mahtaakohan se Suomen Harri tulla tänä vuonna katsomaan heitä – ja tulihan hän! Maggy kiiruhti valmistamaan keittiöön muiden työntekijöiden kanssa minulle aamiaista. Pian edessäni oli paistettua kananmunaa, leipiä, banaania, teetä ja mehua. Suuri naurun kohahdus koettiin, kun avasin tuliaiseni leirin väelle: piparkakkutalo. Makoisa komistus oli matkannut Tampereelta Iteniin lähes ehjänä – uskomatonta! Sovimme, että herkuttelemme piparilla vasta päivällisen jälkeen tänä iltana.
Leirillä on ollut viimeisen viikon ajan brittejä, kanadalaisia, tanskalaisia, norjalaisia ja serbialainen, yhteensä n. 20 juoksijaa. Tänään osa briteistä lähtee kotimatkalle, joten meitä jää alla 15 treenaajaa. Ensi viikolla on tulossa iso puolalainen juoksijaryhmä. Tapasin nimittäin juoksemaan lähtiessäni puolalaisten valmentajan, joka pyysi minua liittymään heidän seuraansa, koska moni tulevista pinkovat maratonin kolmen tunnin alle tai pintaan. Hienoa että pääsen harjoittelemaan ryhmässä!
Leirielämän ja juoksuohjelman aloitus
Aamupalan jälkeen lepäilin hiukan ja sitten päätin lähteä hitaalle kympille tutulle Eldoretin suuntaan vievän maantien reunassa kulkevalle polulle. Olin kuin taivaassa – uskomatonta, että saan kokea jälleen tämän ’ihanuuden’. Ystävällisiä paikallisia tulee vastaan ja he tervehtivät valkonaamaa. Noin 2,5 kilometrin kohdalla on työmaa, josta vastaa Lornah Kiplagat. Lornah on perustamassa suurta juoksukeskusta, jossa on täysmittainen kuminen juoksurata sekä tietenkin tarvittavat rakennukset. Juoksukeskus valmistunee tämän vuoden lopussa. Tämä jos mikä on todella sensaatio täällä Itenissä ja Keniassa. Nythän Itenissä on melko pöllyävä kenttä, jossa paikalliset juoksijat käyvät tekemässä vetotreenejään. Uusi juoksukeskus vie porukat aivan uuteen aikakauteen! Samoin HATC:ssa leireileville tämä on oiva parannus olosuhteisiin. Lornah ja hänen miehensä palaavat tänään Iteniin, joten voin heiltä tiedustella tuota projektia lähemmin.
Kymppini jatkuu 5 km alas mäkeä ja sitten käännyn takaisin. Otan muutamia valokuvia. Jalkani nousee kepeästi. Hoen itselleni, että maltti on valttia varsinkin alkuvaiheessa. Niinpä kymppini kulki aikaan 54:27 – keskivauhdin ollessa 5:26. Näin juoksuohjelmani on avattu! Sitten suihkuun ja lounaalle klo 12:40. Linssit, juurekset ja kurpitsakeitto maittoivat. Samalla sain tavata tuttuja Tanskasta ja Kanadasta sekä Serbiasta. Siotten parin tunnin levolle, minkä jälkeen pulahdin uimaan.
Blogitekstiä kirjoittaessani alkoi sataa kaatamalla, mutta ukkosta ei esiintynyt. Minulle kerrottiin, että varsinkin tammikuu oli täällä epätavallisen kuiva. Joten sadetta paikalliset ovat odottaneetkin. Varsinainen sadekausi alkaa normaalisti maalis-huhtikuun vaihteessa. Pari viikkoa sitten täällä oli öisin vain 5-6 astetta lämmintä, joten varaviltit olivat tarpeen. Samoin päivisin oli näihin olosuhteisiin nähden viileää – ilmeisesti alle 20 astetta. Mutta ilmoista puhuttaessa, epävakaisuus ja poikkeuksellisuus ovat päivän sana kaikkialla maailmassa. Sade tekee hyvää puhdistaessaan ilman saasteita ja pölyä. Juokseminen on nautinnollisempaa vähän viileässä.
Klo 19:00 oli vuorossa päivällinen, joka koostui tyypillisestä kenialaisesta ruuasta: ugalia (maissijauhosta tehtyä puuroa) ja zapatia (paistettuja ohuita lettuja ja keitettyjä sekavihanneksia sekä paistettuja lihasuikaleita). Jälkiruuaksi meloninpaloja ja Tampereelta tuotua piparkakkutaloa.
Rankan sateen jälkeen illan ilma oli mukavan raikas ja puiden kosteat lehdet tuoksuvat. Lisäksi on tuo öinen heinäsirkkojen ja hepokattien sirittely – afrikkalainen yö!
Toivotuksia ja Hyvää huomista Ystävänpäivää!
Toivon alkaneesta leiristäni onnistunutta ja nautinnollista sekä teille blogini seuraajat mukavia lukuelämyksiä. Kiitos teille kaikille jo etukäteen myötäelämisestä! Tehdään yhdessä näistä kolmesta seuraavasta viikosta ikimuistoinen yhteinen kokemus – minä juoksen ja te kannustatte!
Tässä lopuksi toivotan teille kaikille Onnellista Ystävänpäivää, sillä sehän on huomenna torstaina. Varsinkin vaimoani ajatellen olen liittänyt blogiini tänään juoksumatkallani ottaman kuvan viininpunaisesta bougavillestä.
Kuvat taitavat tallentua vasta myöhemmin.
Iloisiin kuulumisiin sitten taas huomenna!
Juoksuterveisin,
Harri
Sitten aamulla Nairobista Eldoretiin lentoyhtiön 540 koneella.
kuljettajia. Tämä autokuski on kova maratonpinkoja.
Tampereelta tuomani piparkakkutalo oli ihmetyksen aiheena; miten sen sain ehjänä Suomesta
Keniaan saakka - siinäpä onkin temppua kertrakseen!
hankinnoista ja tarjoilujen kokonaisuuksista.
HATC:iin.
urheilukenttäprojektin. Tammikuussa aloitettiin ja toukokuussa tulee valmista.
Hollantilainen pariskunta vastaa töiden etenemisestä.
Academyä.
... ja niinhän hän osti!
Tien varrella paikalliset ahertavat - tässä valmistuu puusta mm. pöytiä.
HATC:in sisäänkäynnin vieressä oleva matkamuistomyymälä.
leirin vanhassa osassa.
Loistomatkaa Harri! Hienoa että viitsit jakaa huippukokemuksesi meidän loskassa hölkkäävien kanssa. Pidetään peukkuja että jalka kestää kipeytymättä.
VastaaPoista